Varjojen runoja

Varjojen runot ovat melankolisempia mietteitä:

 musta maalaus:

   MAALAUS.
    ON ELÄMÄSTÄ.
    EI YLI KEHYKSISTÄ. (KOSKA:)
    NIITÄ TARVINNE EI.
    RAAMEISTA IRROTUSTA.
    SEURAA SIITÄ EI. (SILLÄ:)
    SEN VARJO ON MUSTA.


    MUSTA.
    EI HEIJASTUSTA.
    IMENYT ON SÄTEET.
    ENSIASKELEET.
    PEITETTY ON TÄYTEEN.
    MUOTOA ON UURTEEN.
    MONEN SIPAISUN RAAPAISUN.
    ÖLJYN KUIVUNEEN.
    VEDELLÄ KYYNELTEN.
    SIVELLIN YHÄ LIKAINEN.
    ÖLJY   VÄRI.
    NIIDEN SEOKSEEN.
    EI LIUENNUT.
    KYYNEL   VERI.
    ENÄÄ SILLÄ SÄVY EI MUUTTUNUT.
    ULKONA NÄYTTELYN.
    SEURAA SILLÄ EI, KUN:
    MAAILMA TAITEILIJOINEEN.
    SAI AIKAAN MAALAUKSEN MUSTAN.







vanhasielu (turhuudessa):

   KAUKANA ULKOPUOLELLA.
    LIIAN ERILAINEN.
    TURHUUS VALHEET.
    ETOVAT AIHEET.
    EIVÄT TÄTÄ KIINNOSTA.


    POLULLA TUNTEMATTOMALLA.
    KAIPUU SAMANLAINEN.
    JOS OLEMASSA ON.
    JOS TIEDOTONNA ON.
    PÄÄSTETTÄVÄ TUSKASTA.


    PAREMPI MIETTIÄ KAIVATA, KUIN:
    KUUNNELLA TURHUUTTA.
    TOISTEN TYHMYYDESTÄ.
    HEIDÄN TODISTEITA.
    OIKEASTA ELÄMÄSTÄ.
    SATEEN PISAROISSA.
    SYMPAATTISUUS SANATON SANA.
    RUMMUTTAA RAUHAA.
    VANHASIELU VUOTAA KAIPAA.
    KOKENUTKO JO TUON.
    MITÄ EI TUNNE TARVITSEVAN.
    KUITENKIN TARVITSEE.
    SITÄ MITÄ EI NÄY.


   ELÄMÄ VANHENTAA.
    MAISEMAA ROUTAA.
    VANHETA SIELUNKO VIELÄ PITÄISI.
    ETTÄ SULATTAA TÄMÄN PYSTYISI.
    SIELUSSA VANHASSA.
    MAAILMASSA VANHASSA.
    SULANEET VEDEKSI TIPPUESSAAN
    RÄNTÄHIUTALEET.
    MAAHAN KOVAAN ROUTAISEEN.
    SULATA SE EI MAATA.
    ETÄINEN PUHEENSOLINA.(HORINA)
    LÄPINÄKYVÄÄ NAURUA.
    SULATA EI SE NUORTA SIELUA.
    KENENKÄÄN KULISSIA.
    MAAILMASSA VANHASSA.
    KENTIES SIELUTTOMASSA.
olet(te) toivoni, pelastukseni, pettymykseni..sanat, niin myös sinusta / teistä tulleet kuin minusta..
olet(te) toimintamallini, ykkösasiani..
pidät(te) sen koneiston käynnissä, minä pyöritän sitä..
toivon että pysäytät(te) sen..
ehkä se onnistuisikin sillä toisella planeetalla jonne paremmin tunnen kuuluvani..
mitä teen täällä, eksynkö aina vääriin paikkoihin..
strategia fläppitaululla, kaikki oli selvää..
vaan kuka maksaa, kuka pyörittää, mistä energia, tuleeko tulosta..
 22 vuotta tappiota, aika kokeilla uutta..
loit(te) uuden toimintamallini, pyörität(te) sitä,
minä pidän koneiston käynnissä..
kusetusta ... tule tänne nuori ja alistu orjuuteen (älä palkattomuudesta välitä) niin saat paperin jolla pääset ehkä palkalliseksikin orjaksi,
    ja jos vielä toisen paperin edestä käyt istumassa neljä vuotta, niin pääset seuraavalle tasolle, jossa saat vähän enemmän kahisevaa orjuutesi eteen,
    ja jos vielä kunnianhimosi riittää niin voit korottaa itsesi tänne virastotasolle, täällä me parhaat istumme jalat pöydällä ja papereita pyörittelemme,
    täällä saisit ottaa rennommin ja mikä parasta, ohjata muita huippupalkalla, äläkä suotta pelkää, me olemme jo myyneet sielumme, emmekä tunne
    enää mitään, meidän on siis hyvä olla.. no, mitä  vielä aikailet, tee elämäsi ylhäisestä ajasta pidempi ja täytä hakulomake jo tänään...... xPPP
Ikkuna:
ulkoa näemme selvästi sisälle
sisältä näemme sameasti ulos
jos valot ovat sisällä päällä
sisältä selvästi ulos
ulkoa sameasti sisälle
jos valot ovat sisällä sammuksissa
rikkoisitko siksi lasin?
näe kuin tuuli
tule sisään
mutta täällä ei ole puutarhaa
on mahdollisuus, että kavahtaa
vuorta
ja ukkosta
vuoren huipulla minä
ja rautahankoni
odotellen salamaniskua päähäni
nyt kun ruumiiksi kehoni muttuu
syntyessäni jo huomasin
siitä jotakin puuttuu
ruumis se oli jo silloin
ilon löysin vaivoin
nyt kevyesti leijailen
sielustaniko iloitsen
kohta käärmeenä
luikertelen
kuin ihmisenä
oli pahat väitteet torjuttava
aina vastapuolelle asetuttava
piru itsestä helvettiin lähetettävä
Myyntiä lisäävä ihmissuhderuno:

ai sinullakin on tyttöystävä
ei en ole enempää ylistävä
vai olenko siis katkera
tai vastaanottavaisuuteni kupera
mainetta ja jutun aihetta hait
kun taas kerroit kuinka eilen sait
ja jos minä en
on monelle ilo, että kateellisena vanhenen
kuten minä mieluummin yksin
kuin pinnallisin kertakäyttötuntein
sinä huomenna baarissa litkit
samoin kuin tänään kaapissasi itkit
nakerra kaappisi
ja lakaise kaapin murut sisältäs(n)i
Eräs pienenpieni vanha muistikirja:

sisällys takakannessa
keskivaiheilla kirjaa sivun vasen yläkulma on kääntynyt
suurin osa sivuista on tyhjiä

etukannessa on kirjan nimi
etukannen jälkeen on mielikuvitusolento
sen yläpuolella lukee lotto

sivut saivat olla kauan unohdettuina
ennen kuin saivat elämää ja uuden päivänvalon
sekoitus nykyisin vanhaa ja uutta

elämän ja järjestelmän kameleonttien
kiireiset
hätäiset
ahneet
kielet nappaavat ellet
löydä logiikkaa, jatkumoa
tänä yönä
toisten aamuna
(uni)(kirja) vielä kesken
mutta sisällys vasta takakannessa
Runoja, joita ei voi huonouden takia varastaa, siksi julkaisukelpoisia:

tämä on väkinäinen runo
tämä on tekotaidetta
tällä ei ole arvoa
tällä ei ansaitse
tämä on erilainen = huono
tämä on vääräoppinen
tässä menee riimin vierestä
tässä pitäisi olla unta ja onnea
tähän ei tule sanoja
on tämä kuultu ennenkin
jollain oli luomisen tuskaa taustakuviossa
huomenna näytän tämän koko maailmalle
mutta netti on poikki
joku varastaisi
hankkisi morfiiinia ja viiniä
luomisentuskasta kateudenkohteeksi
ei tämä ole kateuttani, todistan luottamuksellisesti
tämä voi aiheuttaa  sen toisille
se ei ole hienoa
tässä ei ole tahallisia vaikutteita
kyllä tämän joku näkee
saatan luoda hänelle
positiivisen, neutraalin, negatiivisen
alku-, keski- tai loppusysäyksen
minut herätettiin kirjoittamaan tämä
Ankh, karma ja woodoo:

ota pirut pois
ota ne pois
kiltti tuhoa ne
ne ei ole minua
minä en ole paha
tahdon vain hyvää
tiedät etten tahdo pahaa
sinulle koskaan
vain voimaa voimaa voimaa
hyvää voimaa
et saa kuolla
auta minua
auta
voi auta minua
mikä minussa on
minun valokuvani ovat täynnä
neuloja ja reikiä
jossain
ankh, karma ja woodoo
                   
PÖÖ



      
   

elämäni: hylätty rautatieasema.. pihapiiri on pusikkoitunut..
laiturikivet ovat ruskeat, laiturimateriaali on ruskeaa hiekkaa,
siinä on roskia ja lasinsiruja..                
laiturin aurausmerkit ovat ruostuneet ja toinen on vinossa..

minä olen asemarakennus, puinen, ränsistynyt..
muutama ikkunoistani on rikki, ja muutama laitettu umpeen levyillä..
ulko-oveni yllä on peltinen musta lippakatos, jossa on kierrekoristeita..
katos on vääntynyt, ja näyttää kuin putoaisi mahdollisen portailla olijan päälle..
olen kuitenkin vielä varsin viehättävä, joissakin jopa kunnioitusta herättävä, kaipaisin vain kunnostusta ja kunnostajaa..
mutta kaikilla on kiire, he saattavat huomata minut hetken ja pahoitella mielessään, mutta joka päivä unohdun suurten vanhojen puiden
varjoon lepäämään..

pidän sateesta, se on ystäväni..
kuuntelen ja tunnen kuinka sade putoaa miljoonin pisaroin peltikattooni,
joka vuotaa kohdasta, jossa aika ja kokemukset ovat eniten painaneet,
ja kuinka sade kulkee räystäissä ja valuu pitkin rikkaruohoa kasvavaa hiekkaista aseman edustaa pitkin pihan suurinpaan vesilammikkoon..
sade tekee elämääni rauhoittavan ja sympaattisen tunnelman, se on kuin minä..




ulkokuoreni sisällä on odotussali, sekä muut huoneet (rempallaan tai tyhjillään pölyssä) asuinhuoneista ullakon kätköihin..
niihin ei usea näe.. joku kurkistaa silloin tällöin ikkunasta..
jos aika ja tilanne on mielestäni sopiva, voin avata ulko-oveni, se narahtaa..
vanhahtavasti ja kolahtaen se sulkeutuu sisään astujan perässä..
samoin kun sisäänastuja päättää myöhemmin tulla sittenkin ulos ahdistuttuaan hämäristä huoneista ja ummehtuneesta hajusta,
vaikka tunnelma olikin varsin kodikas ja turvallisen tuntuinen..
miljöö oli vain jotenkin nuhruinen ja epäilyttävä nykyisessä kunnossaan, ehkäpä joku saisi tämän vähän ehommaksi,
hän ajattelee astuessaan takaisin ulko-ovelle.

päivästä toiseen katselen kuinka muut liikkuvat ohitseni..
he ovat junia..
nopeita pendolinoja suhahtaa ohi vilkaisten olkaansa kohauttaen..
vähän hitaampia intercityjunia, joiden ikkunasta persoona luo
hetken kestävän tulkinnanvaraisen katseen..
päivittäin kulkee raskaita tavarajunia,
ne tärisyttävät perustuksiani helisyttävät ikkunalaseja,
ja nostattavat pölyä ja likaa lastistaan päälleni..
minut kuitenkin rakennettiin aikoinaan varsin kestäväksi,
enkä ole vielä sortunut vaikka muutama hirsi on liikkunut ja pehmennyt,
ja pari perustuksen kiveä liikkunut..
aika ajoin ohitseni kulkee myös myrkkyjunia, jotka jopa vuotavat..
silloin olen pahimmissa tilanteissani, olen tukehtua, ja nuo myrkyt syövyttävät minua..
joistakin junista sinkoaa myös kiviä ja teräviä esineitä..
nuo haavat eivät koskaan parane..

minuun on tehty myös sprayllä kuvia ja kirjoituksia..
osa niistä on tehty leimaamaan minut, tai kuvaamaan asioita maailmassa..
moni tekee niistä hyvin erilaisia johtopäätöksiä..

no, joku erikoinen päivä huomaan että laiturilleni pysähtyy lättähattu..
se on lähtenyt museokierrokselle etsien hylättyjä ja tavallisesta junamatkasta poikkeavia kohteita..
vierailija voi ottaa minut ilahtuen vastaan, tarkastella, valokuvata, sekä esittää pahoittelunsa kehnosta kunnostani..
silloin kerron tarinani, en salaa mitään..
odotan, että vierailija kurkistaisi myös niihin ullakon piiloihin, ja hyväksyisi mitä niistä löytyy..
 pyrin pitämään vierailijan luonani mahdollisimman kauan..

milloin tulee hän,
ja jää luokseni, hän voi omistaa minut, kunnostaa minut loistooni..
se ei tarkoittaisi kuitenkaan laiturikivien poistamista ja edustani aitaamista..
elämäni voisi sen sijaan muuttua raikkaan ilmavaksi loistossani jonka yksi ihminen minussa aina asuen on saanut aikaan;
jolloin toivottaisin tervetulleeksi tutustumaan kaikki jotka minuun tahtoisivat tutustua,
ulko-ovi avoinna, kutsuva kahvin ja pikkuleipien tuoksu leijuen ulos,
ja uusi maalipinta kiiltäen iltapäivän auringossa..

siispä kunnostaako asema itse itsensä?




Muita runoja