
(Kuva: CMX. Yllä oleva kuva on skannattu levyn
kansi. Minulla ei ole siihen tekijänoikeuksia, enkä
niitä tavoittele. Skannatun kuvan tarkoitus on
esittää minkälainen ko. levyn kansi on. Tekijänoikeu-
det ovat CMX:llä ja kansitaiteen tekijällä.)
I Kaikkivaltias
II Resurssikysymys
III Pretoriaanikyborgit
IV Vallan Haamut
V Tähtilaivan Kapteeni
VI Kosmologisen Vakion Laulu
VII Parvatin Tietäjä
VIII Punainen Komentaja
IX Langennut Valo
X Quanta
XI Rusalkai
XII Kaikkivaltiaan Peili
Eräs naurettava tarina näin alkuun:
Eipä
ole levyä tullut kuunneltua. Ajattelin hieman lieventää
sanavalintojani tässä arvostelussa, mutta ei, ne ovat ihan
kohdallaan
nyt ensimmäisen ja viimeisen CMX -keikkakokemukseni jälkeen.
Bändi on
yhtä vittumainen kuin nettisivuillansa ellei
vittumaisempi.
Kieltämättä tässä arvostelussa
bändiä kohtaan kirjoittamani
ennakkoluulot näyttävät pitävän paikkaansa.
Kusipäistä (!!) ja rahanahnetta.
Maksavaa yleisöä henkilökohtaisesti kaikkien kuullen
nokkimisessa on
vaan se huono puoli, että voi olla ettei katsojalta enää
tipu rahaa
bändille ja että katsoja tyytyy seuraamaan bändiä
kotoaan suljetuin
silmin ja tukituin korvin. Jos sitä esimerkiksi Halmkrona haluaa
niin
mikäs siinä, sopii minulle. Toki CMX:n imago on olla
vittupäitä
kaikille. Mutta en tiedä kiihottaako se moniakaan. Lisäksi en
ymmärrä
mikä siinä keikan taltioimisessa on niin vakavaa todella,
varsinkaan jos tarkoitus on oikeasti vain tallettaa muistoja
elämästä. Toki on tiedossa kuinka tarkaksi nykyisin on
mennyt videokuvaus klubissa ja muissa. Kovin moni tuskin alkaa
levittelemään suuremmin / kaupustelemaan
tunnin mittaista käsivaralta kuvattua videota. Näemme
Youtubessa ja muissa jatkuvasti pahempiakin 'rikkeitä', ja
piratismiakaan ei koskaan saada enää estettyä eikä
saada tekemättömäksi. Järjestysmiehet tietysti
on luotu antamaan hipeille opetus, oli
sitten
syytä tai ei pitää silmätikkuna alituiseen. Ja
lavalta on helppo
tyydyttää nolaamisviettinsä. Halmkrona tuskin oli
suorittamassa viereisen järjestysmiehen työtä lavalla...
Lain mukaan varmaankin esiintyjän tehtävä on
kieltää kuvaaminen. Voitaisiinko se kuitenkin tehdä
asiallisesti osoittamatta tiettyä henkilöä
töykeästi kesken
keikan? On päivänselvää, että keikalla
videoivat ja valokuvasivat näkyvästi muutkin, ei ehkä
niin 'hienolla' kameralla kuin me. Miksi juuri me olimme niin erityisen
ärsyttäviä ja uhkaavia? Koska meidät voi
mieltää hipeiksi ja koska olimme selvin päin, ja koska
olemme rauhallisia?
Ymmärsin myös, että CMX: ltä oli
ennen keikkaa joku tiedustellut lupaa kuvata videokameralla. Kysyjä ei
ollut kumpikaan meistä. Eli keikkaa kuvasi myös todennäköisesti vähintään joku
muukin henkilö videokameralla, ja kenties hänkin selvästi enemmän kuin CMX on 'luvannut'.
Joka tapauksessa sitä saa mitä tilaa puolin ja toisin.
Seuraavana päivänä CMX kirjoittaa
kiertuepäiväkirjassaan seuraavanlaista, suora lainaus
osoitteesta http://www.cmx.fi/arkisto/kp/index.php?kp_id=9#t75 :
"Jossain puolivälissä keikkaa Halmkrona pyytää, että se videotyyppi
lopettaisi tallentamisen. Ei lopeta. Tiedättekö mitä Peter Grant teki
luvattomille kuvaajille Led Zeppelinin managarina toimiessaan. Raahasi
tukasta takahuoneeseen ja hakkasi niiden omalla kameralla
sairaalakuntoon. (Ja tämä meidän vajan takana kasvanut kuvaajaääliö
vielä ruikuttaa netissä seuraavana päivänä, että jos on maksanut lipun,
pitää saada tehdä mitä huvittaa. Vittu mikä URPO! Sulla ei ole MITÄÄN
tekijänoikeuksia meidän työhön. Koetapa lämpimikses kuvata festareilla
niin saat ihan elävän Suomen Poliisin kimppuus. Vaikka me
kannatetaankin Peter Grantin metodia.)"
Näin asiallisesti CMX kohtelee
siis ilmeisesti fanejaankin. Teksti tuskin on huumoria suoranaisesti.
Kyseinen 'ruikuttaja' olen siis minä, joka laitoin
ystäväni puolustukseksi CMX:lle palautetta, toki hieman
kärkkääseen sävyyn, sitä saa mitä tilaa
tosiaankin. Mutta siinä CMX erehtyy, että kuvaaja olisin
minä. Kuvaaja en ole minä, kuvaaja on ystäväni
(jota en syytä mistään). Poltin ylläolevasta
skeidasta sen verran hihani, että floodasin lisää
kärkästä palautetta CMX:lle, puolustin edelleen
ystävääni. Yllä olevassa tekstissä on virhe:
kuvaus kylläkin keskeytettiin välittömästi, mutta
kamera oli jäänyt vahingossa päälle (kuvaamaan
lattiaa), joku kotkansilmä varmaan tuonkin huomasi. Noin 15
minuutin
kuluttua poistuimme paikalta kesken keikan.
Näköjään CMX haluaa
myös vääristellä asioita edukseen ja
kuohuttaakseen. Puhumattakaan siitä, että Kysy-palstalle
lähettämäni palautteet (muualle ei tietääkseni
voi lähettää) tuskin ovat
päätyneet heidän sivuillensa näkyville sellaisenaan, olisihan
se noloa, jos siellä lukisi vääristelemätön
kanta asiaan. Minulle ei ole lyhyiden silmäilyjen aikana selvinnyt
heidän kotisivultaan kuka kiertuepäiväkirjaa ja
vastauksia yleensä kirjoittaa. Eipä tietenkään
sitä allekirjoiteta mitenkään; piilosta on hyvä
vittuilla. Syytän tässä siis CMX:ää
kokonaisuudessaan.
Koska kamera ja tallenne olivat minun
hallussani, niin päädyin lopulta
hävittämään koko videotallenteen. Informoin CMX: ää
välittömästi tallenteen tuhoamisesta asiallisesti. Tallenne
ei siis
levinnyt edes omalle tietokoneelleni, eikä sitä siis
missään vaiheessa ollut tarkoituskaan levittää
yhtään minnekään, ainoastaan kuvata yhtä
entistä suosikkibändiä muistoksi erään juhlan
kunniaksi. Toivottavasti nyt on kaikki 'hyvin'!
Ei tarvinne sanoa, että CMX on totaalisessa boikotissa minun ja
ystäväni osalta (myös CMX:n kotisivu on boikotissa), ja suosittelemme lämpimästi
jättämään tukematta kyseisen orkesterin toimintaa
millään tavoin, ymmärrettävistä syistä.
Älkää koskaan missään kuvatko varsinkaan
videokameralla bändien keikkoja! Älkää luottako
siihen, että bändillä ei ole pipo kireällä ja
nestettä päässä! Kysykää se pirun lupa
kirjallisesti kaikkeen etukäteen kaikilta osapuolilta, jos aiotte
kuvata. Ja vaikeuden sattuessa
pysykää rauhallisina, älkää floodatko
palautetta! Saatatte saada itsenne ikävällä tavalla
netin uumeniin. Voisiko kuvaamiskiellosta asettaa näkyvän
kyltin, tai kenties lausua kielto mikrofoniin ennen keikkaa? Kaikilla
ei ole nettiä käytössä, mistä voisi
tiedustella kuvaamisesta. Voisiko narikkahenkilökunta
ystävällisesti takavarikoida kameran narikkaan keikan ajaksi?
Kameraa ei otettu, mutta mehupullot otettiin säilöön.
Tässä melko perusteellinen selvitys tilanteesta, ja esimerkki
mitä kaikkea pientä voi sattua. Kyllä
näennäisesti pienikin asia voi paisua jo tällaisiin
mittasuhteisiin ja nimenomaan vitutuksessa.
28.11.2008
_______________________________________________________________________________________
Varsinainen levyarvio (kirjoitettu syyskuussa 2007) :
Huomio: jauhan ensin muutaman kappaleen verran muusta kuin levyn musiikista:
Kulutushysterian aikakautena päätin kokeilla miltä
tuntuu tehdä liukuhihna-arvio levystä, joka on kuunneltu kaksi
ja puoli kertaa. Yleensä kirjoitan sanallisen arvion levystä
vain, jos olen kuunnellut sitä esimerkiksi vuoden tai
vähintään parisen kymmentä kertaa. Mikäli
arvioni muuttuu kuuntelukertojen ja ajan kuluessa, lisään
tämän arvion perään uuden näkökulman.
Ai miksi teen tällaisen arvion juuri CMX:n uusimmasta
levystä? No koska se maksoi 39 euroa, ja vaihtoehtona oli joko
tilata /ostaa kaupasta tämä rajoitetun 8000 kappaleen
erikoispainoksen numero 3012 (ilman julistetta & nimmareita, tai
julisteella, tai nimmareilla, tai nimmareilla & julisteella) tai
tilata / ostaa IPod hässäkkänä jostain
netti'shitistä' hintaan ~10e (ilman kansia, julistetta, ja
nimmareita) tai odottaa ensi vuoden alkuun, jolloin ilmestyy tavallinen
versio tästä levystä (ilman julistetta, ilman
nimmareita, ilman niinsanottuja ekstroja). Saatavana on
tällähetkellä myös tämän erikoispainoksen
kansikirjasessa olevat useat 'maalaukset' isoina julistena hintaan
~30e, rajoitettu erä. Olisiko tällä mitään
tekemistä kulutushysterian, kiristyksenomaisen rahastamisen kanssa?
Miksi ostin 39 euroa maksaneen erikoispainoksen numero 3012 (random
luku), joka on DVD-kotelon kokoinen kiiltäväpahvikantinen ja
'huippulaadukas'? Siksi koska waretin levyn ensin kuunteluun, ja
koska äitini maksoi levyn syntymäpäivälahjaksi. En
tiennyt miltä levyn kansi näyttää mennessäni
kauppaan, ja jos olisin mennyt ostamaan levyn omasta tilistäni,
niin kansi olisi hinnan lisäksi saanut minut
jättämään teoksen hyllyyn. Kansi on mielestäni
hyvin tyypillinen esimerkki aikalailla persoonattomasta nykyajan
kaupallisesta kansitaiteesta, joka tuo mieleen hirveän monen
(etenkin metallibändien) levyjen etukansia. Taustalla
likaisenharmaat vuoret ja likaisenharmaa savu jostain
etäisestä uusiokaupungista tulevaisuudessa. Tähän
me olemme siis menossa?
Samaa tavaraa seuraa avatessani kotelon, noin 40 sivuisessa
'kirjasessa' on 'huikea kuvitus' hyvin kalliin oloisella ja
kiiltävällä paperilla, sekä biisien sanat.
Löytyy myös noin yhdeksän rivin väljä teksti:
tämäkö on se puhuttu levyn tarina, jota ei muualta
saa? Vai olenko käsittänyt jotakin taas väärin ja
huolimattomasti. Tuosta 'huikeasta kuvituksesta / taiteesta' sanoisin,
että kliseiseltä ja persoonattomalta näyttää;
'laatua' on, mutta missä sisältö ja aitous, onko
sitä? Lisäksi nuo näyttävät tällaisen
töhrijän silmiin tietokonegrafiikalta tai jotain muuta
vastaavaa. Voi olla, että näihin on nähty vaivaa
kuukausia ja ihan hikipäissään, mutta hmh,
ehkäpä massojen ystäviä miellyttää ja
paljon. Itse kelpuuttaisin julisteina noista seinälle pari
kappaletta. Kuvitus varmaan tuo selkeästi esille Yrjänän
selkeämmät, teemallisemmat, mutta toisaalta
vaikeaselkoisemmat, hieman rasittavatkin sanoitukset (joista
myöhemmin lisää) ja
niiden teeman tuosta 2200-luvun (kuvitteellisesta?)
sodankäynnistä ja maailmankuvasta, joka on luultavasti
myös samalla heijaste tästä ajasta. Se on kuin
scifi-elokuvaa.
Robottimaisia ihmisiä, palavia pilvenpiirtäjiä,
virtapiirihökötyksiä, joista menee letku ihmisen suuhun
jne. Nähty joskus ennenkin? Ehkä se on niin todellinen
uhkakuva, että se täytyy siksi niin useaan paikkaan
'viihdetaiteessa' ja muussa kuvittaa, tai niin suosittu, tai niin
hauska, tai niin kiehtova?
Irrotin kotelon päällä olleesta muovista tarran muovin
avaamisen jälkeen. Koteloon jäi tarrasta kohouma silti O_O .
Sekös nirppanokkia kismittää. Samoin 'huippulaatuisessa'
ja kalliissa kirjasessa saavat äidinkielellistä
oikeaoppisuutta rakastavat päivän piristysruiskeen,
sillä täällähän on useita
kirjoitusvirheitä voivoivoi, mitenkä nyt sillälailla
laatusertifikaatti seinällä pääsi heilahtamaan ja
rakas äidinkielemme rappioitumaan. Senkö siitä saa, kun
tahdotaan olla jotain isoa ja niin huipulaadukasta, mutta
täydellisyyteen ei päästykään, kun
kahvitauolla unohtui se ja se + keskittymiskyky herpaantui, ja sitten
olikin jo painossa kohti kultamyyntiä. Tätä me siis
ostamme. Ei urputeta, 'kaikki maksaa' ja 'tiedättekö
ollenkaan kuinka raskasta ja kallista....'. Voidaanko tästä
pienoisesta syyttää ketään vai kaikkia, vai
tarviiko syyttää ketään tai kaikkia, vai
syytetäänkö nyt isohkoa levy-yhtiötä; vaiko
bändin jäsenien ristiriitaisuutta ('sielun myymistä'?)
sen jälkeen, kun olivat ahneutta yms. itse joskus tuossa aiemmin
kritisoineet? Niinkuin aina, bändin jäsenet
tietävät sen itse parhaiten, tunnustaen tai tunnustamatta, ja
asia täten jääköön heille, ja levy-yhtiöt
levy-yhtiöille.
Nyt kun sain ulkoisista epäkohdista sydämeni kevennettyä, niin siirryn sisäiseen, eli musiikkiin:
Musiikki levyllä enimmäkseen miellyttää. Tämä on
niitä rohkeita levyjä, joita ei montaa uskalleta tehdä
musiikillisestikaan. Ymmärsin kuukausi pari sitten, ennen levyn
julkaisua, että tämä levy sisältää vain
yhden kappaleen, joka on noin 62min. Joko jotakin meni jossain
päin pieleen tai se oli muovinen valhe taas kerran, mutta
tällä levyllä kylläkin on sen yhden sijaan 12
kappaletta. Ne on silti liitetty yhteen niin, ettei niiden vaihtumista
erota tavallisessa toistossa.
Mukana on sitä tuttua CMX:ää, sitä uudemman aikaista
CMX:ää, mutta myös itseäni paljon ilahduttavana ja
levyä piristävänä sitä vanhinta hc-punk
CMX:ää. Levy on todellakin (!?) progea. Muuan arvovaltainen
arvostelija löysi, kuten tavallista on löytää,
bändistä tyyppivian: 'raskaiden ja herkkien kohtien
välissä ei ole oikein mitään', mikäli tuon
arvostelijan kannan sinne päin käsitin. Minä en
huomannut tällaista asiaa ollenkaan, niinpä se ei ole
tässä arviossa bändin tyyppivika. Olen kai niitä
ihmisiä, joilla herkkien ja raskaiden kohtien välillä ei
tarvitse olla mitään erikoista.
Levy on parhaimmillaan alussa, loppua kohti ja kuunnellessa se hiipuu. Tarkoituksena
taitaa kuitenkin siltikin olla tuo yksi ja ainoa kappale, mikä
piti olla tällä levyllä, koska levy on niin
'könttä'. Se on myös minun korviini karheapintainen,
vähän kuin kansilehtien kiiltävässä pinnassa
on kuitenkin jotakin karheaa. Levyllä painoarvon saavat rummut.
Merkille on myös näissäkin korvissa tullut laitettua
Yrjänän nuhainen ääni tällä levyllä.
Muihin musiikillisiin suorituksiin minulla ei ole tahtoa eikä
tarvetta eikä 'tietämystä' puuttua, kunhan kuuntelen,
tämä on minulle nimenomaan musiikkia, ja sen kuuntelua
varten.
Itse en tällä kertaa jaksa välittää sanoista,
vaikkakin plussana; ihmissuhde sanoitukset ovat kokonaan poissa, huh
mikä helpotus, kerrankin. Yrjänän sanoituksissa on
sitä kautta aikain tuttua, tyyli mikä tyyli. Mukaan on nyt
otettu mestariteosta hipovasta ja oikeasti upeilla kansilla
varustetusta Aion -levystä tuttuja sivistyssanoja avaruudesta ja
tähtitieteestä ja mistä lie historiasta ja 'logiasta';
yleensä toimivista korusanoista (ja sarkasmista) puhumattakaan,
mutta noihin on suorastaan hukkua negatiivisella tavalla nyt.
Yliopistotason korvia hivelee, mutta ei alemman tason.
Sivistyssanat eivät tälläkään kertaa auta
saavuttamaan tätä avaruudellista ymmärrystä, miten
lie näiden sanojen merkityksen tietävienkään
mielissä asian laita oikeasti? Tietty tarina on yhtenäinen ja
teemallinen, ja sanojen kuulunee ollakin noin jo sen takia. Kuten
aiemmin tuossa mainitsin, kertonee tarina tuon 'avaruudellisen
tietouden' lisäksi jostain tulevaisuuden ja nyt-hetken kauhukuvista, jostain
uudenaikaisista tai tämänpäiväisistä taisteluista, missä on mukana ne kivikautiset
ihmisen tyyppiviat ja "näin me soditaan"; on
kaikkivaltiasta kuningasta ja avaimienkantajaa, ja kaikenlaista
~saagaa~, mutta taivaalla lentävät uudenaikaiset
tieteiselokuva-alukset tuhoamassa kaiken, ja
robottikäsi(kuningas?) katselee palaneiden raunioiden juurella ja tulta hehkuvan suon laidalla, kun taistelukoneet jylisee
päällä. Sitten puhaltaa jäätävä
tuuli ja lumi raunioihin kuutamossa. Planeettoja / kuita
näyttäisi kuitenkin olevan useampikin ja lähekkäin
avaruudessa: ai tämä ei olekaan maapallolta? 'Levy ei ole
tästä maailmasta' - tuohon tyyliin mainostettiin.
Yhteenveto: Levy ei vienyt minua toisiin maailmoihin, eikä auta
saavuttamaan kosmista tietoutta / ymmärrystä yliopistotasolla
eikä omassa mielessänikään. Levy on pikemminkin
tuote luvulta 2007. Levyllä on 'sielu', mutta se hukkuu. Musiikki saattaa napata paremmin kuin sanoma.
Kolme tähteä * * *