Työvoimakoulutus"tunti"
| musta
maalaus: MAALAUS. ON ELÄMÄSTÄ. EI YLI KEHYKSISTÄ. (KOSKA:) NIITÄ TARVINNE EI. RAAMEISTA IRROTUSTA. SEURAA SIITÄ EI. (SILLÄ:) SEN VARJO ON MUSTA. MUSTA. EI HEIJASTUSTA. IMENYT ON SÄTEET. ENSIASKELEET. PEITETTY ON TÄYTEEN. MUOTOA ON UURTEEN. MONEN SIPAISUN RAAPAISUN. ÖLJYN KUIVUNEEN. |
VEDELLÄ
KYYNELTEN. SIVELLIN YHÄ LIKAINEN. ÖLJY VÄRI. NIIDEN SEOKSEEN. EI LIUENNUT. KYYNEL VERI. ENÄÄ SILLÄ SÄVY EI MUUTTUNUT. ULKONA NÄYTTELYN. SEURAA SILLÄ EI, KUN: MAAILMA TAITEILIJOINEEN. SAI AIKAAN MAALAUKSEN MUSTAN. |
vanhasielu
(turhuudessa): KAUKANA ULKOPUOLELLA. LIIAN ERILAINEN. TURHUUS VALHEET. ETOVAT AIHEET. EIVÄT TÄTÄ KIINNOSTA. POLULLA TUNTEMATTOMALLA. KAIPUU SAMANLAINEN. JOS OLEMASSA ON. JOS TIEDOTONNA ON. PÄÄSTETTÄVÄ TUSKASTA. PAREMPI MIETTIÄ KAIVATA, KUIN: KUUNNELLA TURHUUTTA. TOISTEN TYHMYYDESTÄ. HEIDÄN TODISTEITA. OIKEASTA ELÄMÄSTÄ. |
SATEEN PISAROISSA. SYMPAATTISUUS SANATON SANA. RUMMUTTAA RAUHAA. VANHASIELU VUOTAA KAIPAA. KOKENUTKO JO TUON. MITÄ EI TUNNE TARVITSEVAN. KUITENKIN TARVITSEE. SITÄ MITÄ EI NÄY. ELÄMÄ VANHENTAA. MAISEMAA ROUTAA. VANHETA SIELUNKO VIELÄ PITÄISI. ETTÄ SULATTAA TÄMÄN PYSTYISI. SIELUSSA VANHASSA. MAAILMASSA VANHASSA. SULANEET VEDEKSI TIPPUESSAAN RÄNTÄHIUTALEET. MAAHAN KOVAAN ROUTAISEEN. SULATA SE EI MAATA. ETÄINEN PUHEENSOLINA.(HORINA) LÄPINÄKYVÄÄ NAURUA. SULATA EI SE NUORTA SIELUA. KENENKÄÄN KULISSIA. MAAILMASSA VANHASSA. KENTIES SIELUTTOMASSA. |
olet(te)
toivoni,
pelastukseni,
pettymykseni..sanat, niin myös sinusta /
teistä tulleet kuin
minusta.. olet(te) toimintamallini, ykkösasiani.. pidät(te) sen koneiston käynnissä, minä pyöritän sitä.. toivon että pysäytät(te) sen.. ehkä se onnistuisikin sillä toisella planeetalla jonne paremmin tunnen kuuluvani.. mitä teen täällä, eksynkö aina vääriin paikkoihin.. strategia fläppitaululla, kaikki oli selvää.. vaan kuka maksaa, kuka pyörittää, mistä energia, tuleeko tulosta.. 22 vuotta tappiota, aika kokeilla uutta.. loit(te) uuden toimintamallini, pyörität(te) sitä, minä pidän koneiston käynnissä.. |
kusetusta ...
tule
tänne nuori ja alistu
orjuuteen (älä palkattomuudesta
välitä) niin saat
paperin jolla pääset ehkä palkalliseksikin
orjaksi, ja jos vielä toisen paperin edestä käyt istumassa neljä vuotta, niin pääset seuraavalle tasolle, jossa saat vähän enemmän kahisevaa orjuutesi eteen, ja jos vielä kunnianhimosi riittää niin voit korottaa itsesi tänne virastotasolle, täällä me parhaat istumme jalat pöydällä ja papereita pyörittelemme, täällä saisit ottaa rennommin ja mikä parasta, ohjata muita huippupalkalla, äläkä suotta pelkää, me olemme jo myyneet sielumme, emmekä tunne enää mitään, meidän on siis hyvä olla.. no, mitä vielä aikailet, tee elämäsi ylhäisestä ajasta pidempi ja täytä hakulomake jo tänään...... xPPP |
Ikkuna: ulkoa näemme selvästi sisälle sisältä näemme sameasti ulos jos valot ovat sisällä päällä sisältä selvästi ulos ulkoa sameasti sisälle jos valot ovat sisällä sammuksissa rikkoisitko siksi lasin? |
näe kuin tuuli tule sisään mutta täällä ei ole puutarhaa on mahdollisuus, että kavahtaa vuorta ja ukkosta vuoren huipulla minä ja rautahankoni odotellen salamaniskua päähäni |
nyt kun ruumiiksi kehoni
muttuu syntyessäni jo huomasin siitä jotakin puuttuu ruumis se oli jo silloin ilon löysin vaivoin nyt kevyesti leijailen sielustaniko iloitsen kohta käärmeenä luikertelen kuin ihmisenä oli pahat väitteet torjuttava aina vastapuolelle asetuttava piru itsestä helvettiin lähetettävä |
Myyntiä
lisäävä ihmissuhderuno: ai sinullakin on tyttöystävä ei en ole enempää ylistävä vai olenko siis katkera tai vastaanottavaisuuteni kupera mainetta ja jutun aihetta hait kun taas kerroit kuinka eilen sait ja jos minä en on monelle ilo, että kateellisena vanhenen kuten minä mieluummin yksin kuin pinnallisin kertakäyttötuntein sinä huomenna baarissa litkit samoin kuin tänään kaapissasi itkit nakerra kaappisi ja lakaise kaapin murut sisältäs(n)i |
Eräs pienenpieni
vanha muistikirja: sisällys takakannessa keskivaiheilla kirjaa sivun vasen yläkulma on kääntynyt suurin osa sivuista on tyhjiä etukannessa on kirjan nimi etukannen jälkeen on mielikuvitusolento sen yläpuolella lukee lotto sivut saivat olla kauan unohdettuina ennen kuin saivat elämää ja uuden päivänvalon sekoitus nykyisin vanhaa ja uutta elämän ja järjestelmän kameleonttien kiireiset hätäiset ahneet kielet nappaavat ellet löydä logiikkaa, jatkumoa tänä yönä toisten aamuna (uni)(kirja) vielä kesken mutta sisällys vasta takakannessa |
Runoja, joita
ei voi
huonouden takia varastaa, siksi
julkaisukelpoisia: tämä on väkinäinen runo tämä on tekotaidetta tällä ei ole arvoa tällä ei ansaitse tämä on erilainen = huono tämä on vääräoppinen tässä menee riimin vierestä tässä pitäisi olla unta ja onnea tähän ei tule sanoja on tämä kuultu ennenkin jollain oli luomisen tuskaa taustakuviossa huomenna näytän tämän koko maailmalle mutta netti on poikki joku varastaisi hankkisi morfiiinia ja viiniä luomisentuskasta kateudenkohteeksi ei tämä ole kateuttani, todistan luottamuksellisesti tämä voi aiheuttaa sen toisille se ei ole hienoa tässä ei ole tahallisia vaikutteita kyllä tämän joku näkee saatan luoda hänelle positiivisen, neutraalin, negatiivisen alku-, keski- tai loppusysäyksen minut herätettiin kirjoittamaan tämä |
Ankh, karma ja woodoo: ota pirut pois ota ne pois kiltti tuhoa ne ne ei ole minua minä en ole paha tahdon vain hyvää tiedät etten tahdo pahaa sinulle koskaan vain voimaa voimaa voimaa hyvää voimaa et saa kuolla auta minua auta voi auta minua mikä minussa on minun valokuvani ovat täynnä neuloja ja reikiä jossain ankh, karma ja woodoo |
minne menen -----------------_________________------------------ ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ pääsin hakemaani kouluun. . . se tietää paljon hermoilua sitten paikanpäällä... elämässäni e i o l e t a p a h t u n u t taaskaan sitä mitä tahdon, vaikka olen mielestäni yrittänyt siinä määrin kuin se on mahdollista näissä puitteissa.. minne menen jos en pidä baareista, ravintoloista, tai pubeista.. minne menen jos täällä ei ole seta:n toimintaa, eikä klubi-tyylinen toiminta edes kiinnosta.. minne menen kun en tunne alunperin ketään.. minne menen kun kaupungilla ei kukaan ole etsimässä sieltä ihmisiä, eikä keskipohjalaiseen kulttuuriin kuulu tuntemattomille puhuminen.. minne menen kun kokkola ei järjestä mitään tapahtumia kesäisin parikymppisille esim metallimusiikin ystäville.. minne menen kun ei ole todellakaan varaa eikä seuraa eikä majoituspaikkaa eikä voimia festareille.. minne menen kun inhoan uimahalleja, punttisaleja ja kaikkia ns yksinlajeja, joita harrastetaan kuitenkin muiden keskuudessa, kuten nuo kaksi äsken mainittua.. minne menen kun täällä ei ole nuorille kursseja, tapaamisia tms harrastuksieni tiimoilta.. minne menen kun samoista mieliala-ongelmista kärsivien ryhmät eivät tuota kavereita juuri sen takia, että kaikki ovat hiljaisia ja pelkäävät ulkonäköäni yms.. minne menen, kun netissä on kaikki pinnalliset ja valehtelijat.. minne menen kun paikkakunnan vaihtaminen ei auta.. ja minne menen kun kaikki maailmankaikkeudessa ja elämässä on aina yhtä epäselvää arvoitusta.. minulle on jäänyt rakas päiväkirja tähän asti vain tämä huone, minä, ajatukseni, musiikki, ja luonto.. kokeiltu toki on noita kaikkia paikkoja, joita edellisessä kappaleessa luettelin.. siksi ne mainitsinkin.. |
| elämäni:
hylätty rautatieasema.. pihapiiri
on
pusikkoitunut.. laiturikivet ovat ruskeat, laiturimateriaali on ruskeaa hiekkaa, siinä on roskia ja lasinsiruja.. laiturin aurausmerkit ovat ruostuneet ja toinen on vinossa.. minä olen asemarakennus, puinen, ränsistynyt.. muutama ikkunoistani on rikki, ja muutama laitettu umpeen levyillä.. ulko-oveni yllä on peltinen musta lippakatos, jossa on kierrekoristeita.. katos on vääntynyt, ja näyttää kuin putoaisi mahdollisen portailla olijan päälle.. olen kuitenkin vielä varsin viehättävä, joissakin jopa kunnioitusta herättävä, kaipaisin vain kunnostusta ja kunnostajaa.. mutta kaikilla on kiire, he saattavat huomata minut hetken ja pahoitella mielessään, mutta joka päivä unohdun suurten vanhojen puiden varjoon lepäämään.. pidän sateesta, se on ystäväni.. kuuntelen ja tunnen kuinka sade putoaa miljoonin pisaroin peltikattooni, joka vuotaa kohdasta, jossa aika ja kokemukset ovat eniten painaneet, ja kuinka sade kulkee räystäissä ja valuu pitkin rikkaruohoa kasvavaa hiekkaista aseman edustaa pitkin pihan suurinpaan vesilammikkoon.. sade tekee elämääni rauhoittavan ja sympaattisen tunnelman, se on kuin minä.. |
| ulkokuoreni
sisällä on odotussali, sekä muut
huoneet
(rempallaan tai tyhjillään pölyssä)
asuinhuoneista
ullakon kätköihin.. niihin ei usea näe.. joku kurkistaa silloin tällöin ikkunasta.. jos aika ja tilanne on mielestäni sopiva, voin avata ulko-oveni, se narahtaa.. vanhahtavasti ja kolahtaen se sulkeutuu sisään astujan perässä.. samoin kun sisäänastuja päättää myöhemmin tulla sittenkin ulos ahdistuttuaan hämäristä huoneista ja ummehtuneesta hajusta, vaikka tunnelma olikin varsin kodikas ja turvallisen tuntuinen.. miljöö oli vain jotenkin nuhruinen ja epäilyttävä nykyisessä kunnossaan, ehkäpä joku saisi tämän vähän ehommaksi, hän ajattelee astuessaan takaisin ulko-ovelle. päivästä toiseen katselen kuinka muut liikkuvat ohitseni.. he ovat junia.. nopeita pendolinoja suhahtaa ohi vilkaisten olkaansa kohauttaen.. vähän hitaampia intercityjunia, joiden ikkunasta persoona luo hetken kestävän tulkinnanvaraisen katseen.. päivittäin kulkee raskaita tavarajunia, ne tärisyttävät perustuksiani helisyttävät ikkunalaseja, ja nostattavat pölyä ja likaa lastistaan päälleni.. minut kuitenkin rakennettiin aikoinaan varsin kestäväksi, enkä ole vielä sortunut vaikka muutama hirsi on liikkunut ja pehmennyt, ja pari perustuksen kiveä liikkunut.. aika ajoin ohitseni kulkee myös myrkkyjunia, jotka jopa vuotavat.. silloin olen pahimmissa tilanteissani, olen tukehtua, ja nuo myrkyt syövyttävät minua.. joistakin junista sinkoaa myös kiviä ja teräviä esineitä.. nuo haavat eivät koskaan parane.. minuun on tehty myös sprayllä kuvia ja kirjoituksia.. osa niistä on tehty leimaamaan minut, tai kuvaamaan asioita maailmassa.. moni tekee niistä hyvin erilaisia johtopäätöksiä.. no, joku erikoinen päivä huomaan että laiturilleni pysähtyy lättähattu.. se on lähtenyt museokierrokselle etsien hylättyjä ja tavallisesta junamatkasta poikkeavia kohteita.. vierailija voi ottaa minut ilahtuen vastaan, tarkastella, valokuvata, sekä esittää pahoittelunsa kehnosta kunnostani.. silloin kerron tarinani, en salaa mitään.. odotan, että vierailija kurkistaisi myös niihin ullakon piiloihin, ja hyväksyisi mitä niistä löytyy.. pyrin pitämään vierailijan luonani mahdollisimman kauan.. milloin tulee hän, ja jää luokseni, hän voi omistaa minut, kunnostaa minut loistooni.. se ei tarkoittaisi kuitenkaan laiturikivien poistamista ja edustani aitaamista.. elämäni voisi sen sijaan muuttua raikkaan ilmavaksi loistossani jonka yksi ihminen minussa aina asuen on saanut aikaan; jolloin toivottaisin tervetulleeksi tutustumaan kavereina kaikki jotka minuun tahtoisivat tutustua, ulko-ovi avoinna, kutsuva kahvin ja pikkuleipien tuoksu leijuen ulos, ja uusi maalipinta kiiltäen iltapäivän auringossa.. siispä kunnostaako asema itse itsensä? |
| Halusin
sanoa omia visioitani (joita toivoisin toteutuvankin joskus),
jotka saa vapaasti ohjata vaikka ylemmille tahoille: -hintojen laskeminen -> lisää matkustajia (hinnat ovat enemmän kuin pahasti yläkanttiin) -> vähintään sama tulos ja lisää suosiota -asemien auki pitäminen, junapysähdysten ja -vuorojen säilyttäminen -> lisää matkustajia -> estää negatiivista muuttovirtaa & vähentää päästöjä -taajamajunaliikenteen mahdollistaminen kaikkialla (asemilla jotka ovat ajat sitten lakkautettu) inhimillisin hinnoin -> junia käytetään ja kohdat 1. ja 2. toteutuvat samalla -> alkuperäinen juna-idea voisi palautua takaisin (nykyisellään ei palvele kuin tiettyjä) |
-jatkuvat
myöhästelyt, pendolinojen jatkuva
toimimattomuus,
riistohinnat, brändiin panostaminen yms. ->
suuret
matkustajamäärät alkavat boikotoimaan junaa
ja koko
yhtiötä kaikki tämä ei mielestäni edellyttäisi edes kaksoisraiteiden rakentamista yms, vaan sovittelua (ennenkin on kuljettu yhdellä raiteella ja pysähdelty osin tiuhaankin, ja hyvin on mahduttu).. yllättävä ja ilahduttava esimerkki on kolhon ja oriveden keskustan avaaminen uudelleen, sekä suunnitelu Turun-Uudenkaupungin liikenteen palauttaminen! yksityiset yrittäjätkin olisivat varmasti innokkaita pyörittämään paikallisliikennettä vaikka missä.. ei saa kompastella byrokratiaan, papereihin, säännöksiin, ja antaa näiden kaavojen estää ja hidastaa.. rahat löytyvät varmasti, kun luovutaan yhdessä epäoleellisista sijoituskohteista.. ihmisiä on muuallakin kuin helsingissä. toivottavasti en kirjoittanut tätä aivan turhaan. |
| Miten
oli asian laita silloin, kun pysähdyttiin joka
asemalla ja joka radalla oli henkilöliikennettä?
Oliko silloin kaksi- tai useampiraiteisia ratoja? Kuinka tiedotus
silloin pelasi? Kuinka moni meni junan alle radoilla ilman
rauta-aitoja? Päästiinkö silloin
eteenpäin lumimyrskyssä? Paljonko maksoi lippu
silloin?
En itse ole elänyt tuota aikaa, mutta jostain syystä tulee mieleen, että kummasti päästiin ennen junilla joka paikkaan (kun junavuoroja oli ja joka asema käytössä), ehdittiin varmastikin paljon useammin ajoissa kuin tänäpäivänä, hinnoissa oli jotain järkeä, ja vessakin toimi kun ratapölkyt vilisi vessassa, asemallakin matkustajille varmaan kerrottiin tilanteista, kun asemalla oli vielä asemarakennus ja siellä rakennuksessa joku palveluammatissa. Ja miten se oli mahdollista yksiraiteisilla rataosilla, ilman hienoja turvalaitteita ja tietotekniikkaa, ja runsaammalla liikenteellä? Kyllä, matka-ajat eivät olleet yhtä nopeita kuin nyt, mutta vain periaatteessa; käytännössä pendolino menee varmaan yhtä lujaa kuin 1950 -luvun paikallisjuna, pendolino vain seisoo jossain 'modernilla' radalla, kun yhteydet ovat poikki.
|
Olisiko mahdollista, että olemme kadottamassa itsemme kiireeseen, rahaan, brändiin, (tieto)tekniikkaan, monimutkaisiin eriarvoisiin ja salamyhkäisiin valheellisiin systeemeihin? Tämä koskee sekä isoja tahoja että jokaista meistä. Yksityisautoilu on varmaan sikäli kannattavaa, ja sehän tämän junavuorojen ja nykyisenlaisen tilanteen osin aloitti aikoinaan. Yksityisautoilu ei kuitenkaan liene kovin ympäristöystävällistä ja sisältänee riskejäkin enemmän kuin esim juna. Tällainen tilanne ajaa ihmisiä yksityisautoiluun. Eipä ihme. Olen käsittänyt, että 'yksityistämiseen ja kilpailuun' olisi kyllä olemassa kokoajan mahdollisuudet ja halukkaita 'yrittäjiä' löytyisi, mutta VR, RHK yms tahot eivät suostu siihen. Tiedetään kyllä miksi. VR ja muut ovat pilanneet koko alkuperäisen juna-idean. Rahallako tämä ratkeaa? 'Vanhassa hyvässä ajassa' ei ole kaikki aina niin hyvää, mutta kannattaisiko sieltä ottaa jotain tässä tilanteessa takaisin? Kuinka mahduttaisiin aikataulussa runsaimmin junavuoroin nykyradoille yksityisinkin voimin, ja vieläpä houkuttelevin hinnoin? Olisiko se millään mahdollista? Minun mielestä, kyllä hyvinkin; tässä jos jossain olisi ratkaisuna se kuuluisa asennemuutos, ainakin se olisi jo alkusysäys! Näin mietteitäni, pohtikaahan, jos tahdotte, vastauksia en lue. |
| Seuraava sivu |