Valoisia runoja  osa 2


Valoisat runot ovat muistilappuja elämän polulle. Ne on kirjoitettu tueksi erityisesti
paranemiseen,
pelkojen käsittelyyn ja henkisiin asioihin; elämän tarkoituksen
etsimiseen. Ne ovat mietteitä pohdittavaksi. 
Älä toki hylkää tiedettä tai
lääkäriä näiden runojen tähden.
Valoisat runot sisältävät olettamuksia.
Valitse itse mikä on totta. Valoisia runoja ei niiden teemoista huolimatta
pidä ottaa vakavasti, eikä niillä ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä.
Valoisia runoja on innoittanut syntymään henkinen kirjallisuus,
muun muassa
Ihmeiden Oppikurssi, vaikken allekirjoita mitään koulukuntia.
Olen tahtonut
pitää tekstin melko yksinkertaisena ja yleistajuisena, pienellä huumorin
pilkkeellä maustettuna.
Runoista jokaisen taustalla on sama ajatus.
Se on toistettu monta kertaa eri sanoin, koska ihmisen mieli
tarvitsee yleensä toistoa ymmärtääkseen asioita.


tämä sivu mustavalkoisena





Minulla on ikuinen rauha.
Olen ikuinen rauha.
Muuten en saisi koskaan rauhaa.
Muuten en olisi ikuinen.
Enkä varmasti olemassakaan.
Siksi ikuisuus ja sen rauha
on väistämätön totuus.
Ainoa, jonka voi todella ymmärtää.

Maailma on niin täydellisesti tehty,
että sen täytyy olla ikuista rauhaa.

+++

Asioista on tullut epäselviä,
koska selvä totuus on yritetty kyseenalaistaa.

+++

Alkuvire pysyy.
Se on läsnä
sekaannuksessa ja kaaoksessa.
Tietäen,
että eksyneinkin
palaa vireeseen.

+++

Rakasta pelkojasi ja varjojasi
niistä eroon päästäksesi.
Älä pakene,
jottet voimistaisi ja ylläpitäisi niitä.
Älä toisaalta palvo,
jottet olisi mieltynyt niihin.
Anna niiden tulla ja mennä.
Koska niillä todella ei ole valtaa
rakkaudelliseen, tyyneen ja luottavaiseen
Itseesi.

+++

Samapa tuo mitä tekee,
kunhan myötämielin,
niin se toimii,
rikkain sadoin.

+++

Mitä sinulle tapahtuukaan
on peräisin mielestäsi.
Miten muutenkaan voisit olla
se pyhä Sinä,
joka kuitenkin tahdot olla,
ja joka tiedätkin olevasi.

+++

Kun päättää arvostella,
tekee sen itselleen,
ja samalla valmiiksi
sen vastakohdan.

+++

Pelon taustalla on pyyntö saada lisää,
vaikka oli saanut jo kaiken ikiajoiksi.

+++

Ego, pelko, on kertakäyttöinen väline,
joka jää pois,
kun oivalletaan Itse.
Siinä on sen ainoa todellinen tarkoitus ja opetus.
Että sitä ei oikeastaan ole.

+++

Voi yrittää saada itsestä ja toisista
opinkappaleiden mukaista.
Voi yrittää nojailla
dogmeihin,
jotta vain hylkäisi ne
mennen tullen
jokaisen ollessa
täydellinen alun perin.

Ei tarvita mitään
jo valmiin ja puhtaan todisteeksi.

+++

Rakentaen perustansa ulkoisen varaan luo valeperustan,
joka voi vain sortua draamaisin juonenkääntein
paljastaen kaikkein ylevimmän ikuisen järkkymättömyyden.

+++

Pelkäät vain sitä mitä sinussa jo on,
jota et aivan käsitä,
mitä luulet olevasi,
ja jota olet kieltäytynyt näkemästä.
Itse asiassa lopulta pelkäät vain olla Todellinen Itsesi.
Tämän kokonaan ymmärtäessäsi vapaudut kaikista peloistasi
ja esteistäsi ainiaaksi.

+++

Yksinkertaista ja unohtuvaa:

Mistä puhuu
siihen uskoo
sen näkee
ja kokee.

Ihminen on sitä mihin uskoo,
ja sitä samaa hänen elämänsä on.

+++

Kun on epävarma
pohtii ja arvottaa.
Kangertaa.
Kun on varma
tie on vapaa
maailma on arvokas
kukoistaa.

+++

Ihmisen ei tarvitse vaivata mieltänsä lainkaan
millään mistä on varmistunut.
Todellinen tietämys suo järkkymättömän mielenrauhan.

+++

Epätodelliset asiat mietityttävät.
Siksi ne kuuluu suosiolla unohtaa.
Koska se on se mitä niille voi tehdä
niiden totuuksien paljastamiseksi.

+++

Niin kauan spekuloi, mittaa ja arvostelee,
kunnes käsittää, ettei tarvitse.

+++

Pelokkaalle tulee opettaa,
ettei ole mitään pelättävää.
Muulla tavoin hän ei toivu.

Pelokas opettaja ei pysty
opettamaan rauhaa
paitsi kompastumisten kautta.

+++

Suuri osa "henkisyydestä" on pelkohenkisyyttä,
joka johtaa lopulta lisähenkistymiseen.
Kun kaikista peloista on päästy
ollaan vasta henkistytty
hyvinkin sananmukaisesti.

Kaikki on kuitenkin henkistä
ja yhtä arvokasta suuremmassa mittakaavassa.

+++

Valmiiksi vahva ihminen:

Maailmassa ei ole mitään
miltä pitäisi suojautua.
Suojautuessaan
elää suojattomuuden ajatuksessa
suojapanssareiden illuusioiden verhoamana.
Ainoa mihin sellainen voi johtaa
on siitä luopuminen tarpeettomana.

+++

Kaikilla on mielessään mörköjä ja sotkua.
Se kuinka niihin suhtautuu ja miten paljon niitä kuuntelee
määrittää minkä kokoisiksi seiniksi ne nousevat
siinä huoneessa, jota psyykeksi kutsutaan.
Matkalla, jonka päämääränä on niiden muuntaminen viisaudeksi.

+++

Kohdellessa kaltoin itseä
kohtelee kaltoin maailma-yhteisöä.
Maailmaa potkiessa potkii itseä.
Epäsuorasti ja suoraan.
Samalla silti opettaa itseä
kantapään kautta
ja opettaa maailma-yhteisöä
sen kantapäistä.

Kohdellessa ihanasti itseä
kohtelee ihanasti yhteisöä.
Opettaa itseä ja maailmaa
sen ruusuisuudesta.

+++

Oman tien kulkijaa ei säikytä,
jollei hän ensin säiky
ja näe ympärillään säikkyjiä.
Itsensä vapaaksi tietävä kulkija
saa olemassaolollaan
muutkin tietämään
samoin itsestään.

+++

Epäkohdat haihtuvat
luopumalla epäkohdan ajatuksesta.

Muu ei tee eikä pidä yllä ongelmia
kuin niiden näkeminen.
Vastaan taistelu lisää niitä.
Se on ongelmien ydinasenne:
jotain mitä täytyy varoa.
Ongelma ei haluakaan käsittää
miten se oikeasti ratkaistaan,
sillä ongelma on kiintynyt
ongelmiin.

Epäkohdat haihtuvat
luopumalla epäkohdan ajatuksesta.

+++

Oivaltaessa elämän totuuksia
haluaa mieli saman tien
asettaa sen kyseenalaiseksi.
Rankalla kädellä
se epäilyksen häivä
lyö vasten tajuntaa.
Myrsky tyyntyy
sitä nopeammin
mitä lujemmin uskaltaa
tukeutua suuriin oivalluksiinsa.

+++

Jos on valmis hitusen verrankaan kyseenalaistamaan
täydellisen hyvän ja ikuisen vaarattomuuden
on valmis "täystuhoon".
Sillä erotuksella, että se on mahdottomuus.

Meidän tulee täällä vain arvioida tilanne uusiksi,
oikaista tuo perustavanlaatuinen olettamus.
Lopulta asia on juuri niin,
ettei ole mitään oikaistavaa.
Kaikki on jo hyvin.

+++

Tehdäksesi kaikkein ratkaisevimmat liikkeet
tilanteiden parantamiseksi edellyttää,
ettet tee mitään.
Silloin tuot esiin luonnollisen asiaintilan.

+++

Tarmokkuus, itsevarmuus ja oravanpyörä
ovat oivia keinoja
kulkea alaspainettujen asioiden kanssa.
Kulissi kestää aikansa,
mutta pysyväksi siitä ei ole.
Kun kuuluu siirtyä eteenpäin
se sortuu
ja varmuutena koettu jännitys laukeaa.
Alaspainetut asiat nousevat ylös
ihmisen vapautumiseksi.

+++

Mitä huomioit toisissa
huomioit itsessäsi
ja sitä haluat kaikkein viimeisimpänä myöntää.
Ethän sitä edes muutoin huomaisi.
Kun huomaa "vian" ulkopuolella
tietää "vian" olevan itsessä.
Jos "vika" olisi anteeksiannettu omalla kohdalla,
sen näkisi ulkopuolellakin voimavarana ja siunauksena.

+++

Syyt tehdään itse ensin.
Muu maailma seuraa perässä.
Ja näyttää jokaiselle
ne syyt mielessä,
jotka on unohdettu.

+++

Kun valitsimme ajatella rakkaudettomuuden ajatuksen, teimme harhan, jossa meitä voitaisiin
tai me voisimme hetkenä minä hyvänsä tavalla tai toisella vahingoittaa,
ymmärtämättä, että juuri sillä ajatuksella kaikki draamamme teemme maailman kuvastaessa sen meille.
Kun lähestymme tästä ajatuksesta luopumista alamme kehittää siitä henkisiä ja mystisiä versioita,
jolloin rakkaudessa ja hengellisyydessäkin näyttää olevan jatkuva varuillaan olemisen tarve tai
jotakin monimutkaista "rakkauden ja hengellisyyden lakien mukaisesti". Kun se sekoittaa meitä
havahdumme kuinka alamme lähestyä maalia tajuten, että tunnemme olevamme uhattuina, hajanaisia,
sumussa vain niin pitkään kuin sellaista ajatusta todellisuutenamme pidämme. Aikajanamme
kamppailuineen katoaa ikuisen perilläolemisen oivallukseen.

+++

On helppo puhua
hengellisiä.
Kurkotella korkeuksiin,
säteillä.
Opiskella ulkoa,
hurmioitua.
Kaavoihin kangistua.
Elää vastoin,
näytellä.
Valistaa muita,
saarnata.
Roikkua kirjassa,
eksyä.
Lukuihin hukkua.
Antaa silmien sumentua.
Etsiessä ulospääsyä
ja vakautta
parannusta
maailmamme usvissa.

Vaan se kaikkein olennaisin
kulkee mukana
hiljaa rinnassa
odottaen
totuuden hetkeäsi.

+++

Tässä maailmassa
meillä on voima
luoda
mielemme mukaista.
Onko mielessä
aie kaaoksesta
vai rauhasta,
on elämä
sen kaltaista.

Yhtä tarmolla
kuin loi kaaosta
samalla intohimolla
samalla voimalla
rakentaa jokainen rauhansa.

+++

Loitsut eivät toimi.
Ihminen mielessään parantaa itsensä.
Ja maailma seuraa.

+++

Sairaus on voimaasi:

"Sairaus" parantaa itsensä. Vastaan taistelemalla korostaa sitä,
sillä silloin uskoo sen voimaan. Jokainen parantaa itse itsensä
niin tahtoessaan. Antautumalla itseensä.

+++

Kaikki merkit viittaavat siihen,
että elämässä tuloksena
on aina
ajatusten ja tunteiden
laadun tarkka summa.

+++

Henkisellä paranemisen tiellä on kompastuskivensä, jotka ovat niitä esteitä
mitkä on todelliselle henkisyydelle ja paranemiselle itse rakennettu.
Ne ovat sitä mistä halutaan parantua. Luonnollisesti suurin osa henkistymis-
ja paranemisyrityksistä sortuu omaan mahdottomuuteensa, kunnes se yksinkertaisin
ja ainoa puhdas keino löydetään sisimmästä tietäen sen siellä kokoajan olleen
ja tulevan ainiaan olemaan. Sen, että keinoa ei ole. Sitä ei tarvita.

+++

Saamme kaiken:

Tämä elämä täällä
on uskomusten mittari.
Asiat ovat itse kullekin
sitä mitä niiden uskookaan olevan.

Usko saavasi jotakin "osin",
saat sen "osin".
Ajattele jokin 80% hyvänä,
sellaisena se näyttäytyy.
Ajattele itsesi 20% pahana,
sellaisena sinä näyttäydyt.
Mielessäsi.

Tiedä kaikki 100% hyväksi,
sillä sitä se on.
Mielessämme.

+++

Valon maailmassa:

Arvioidessa jotakin kauniiksi
täytyy uskoa rumuudenkin olemassaoloon.
Arvioidessa jonkin hyväksi
uskoo olevan jotain huonoakin.
Näet päivän, odotat yötä.
Yöllä odotat päivän tulevan.
Emme kykene yhdistämään valoa ja varjoja.
Emme ainakaan niin pitkään kun haluamme
ne toisistaan erottaa.
Valon ja varjon takaa-ajoleikki jatkuu täällä
niin kauan (ja vain siksi) kunnes maailma
nähdään yhtenä.
Siinä joka asia ON,
ilman määreitä.
Ikuista valoa ei tarvitsekaan määrittää.

+++

Kannattaa uskoa
tinkimättä ja kokonaan
hyvään.
Tai neutraaliin.
Muuten saa varmasti pelätä
olematonta pahaa.

+++

Ihmisen käsittäessä yhden asian;
Rakkauden,
kaikessa,
hän Tietää kaiken.
Siinä on maailmankaikkeuden avaimet ja salaisuudet.
Kristallinkirkkaana ja selvänä.

+++

Asetuttua vieroksumaan itseä
alkaa kammoksua uhkia,
alkaa puolustautua
alkaa hyökätä.
Ja aina tuntuu olevan uusi vihollinen tutkassa.
Sellainen tapa ruokkii itsensä yhtä varmasti
kuin se, jossa on usko itseen ja muihin
takaamassa täyden rauhan.

Näistä jälkimmäinen, ollessaan tuhoutumaton,
on se mihin varmasti jonain hetkenä jokainen palaa.
Ja näistä ensimmäinen, ollessaan illuusio,
tulee varmuudella haihtumaan.

+++

Vain olla:

Voitko helpointa sä käsittää,
kun vaikeutes haluat kesyttää.
Sun täytyy vain olla
ja vauhtia hiljentää.
Höllentää tapaa elää elämää.

+++

Ole hiljaa oma itsesi:

Löytääkseen todellisen itsensä
ei tarvitse tehdä mitään.
Koska se mitä tehdään sen eteen
on sitä, jota todellisen minuuden varjostukseksi on kudottu.
Juuri siitä vaivasta on tarkoitus päästä.
Löydyt iloisesta vaivattomuudesta ja hiljaisuudesta.
Sinä olet jo Sinä.

+++

Totuuden valoa löytäessään saa rauhaa.
On mieluummin hiljaa ja luottaa.
Konfliktit eivät houkuta.
Ei liioin saarnaus totuudesta.
Voi avun antaa kun joku pyytää.
Sillä tietää,
oma tie riittää
maailmaan,
jossa asiat kyllä opitaan.
Ja yhteen palataan.

+++

Jos ei täysin luota omaan ja muiden, yhteiseen, pyhään voimaan, alistaa itsensä orjuuteen.
Pelkonsa orjuuttamana luulee muiden orjuuttavan itseään, kun he tosiasiassa tekevät itselleen
aivan samoin projisoiden sen toisiin, ikään kuin emme olisi yhtä perhettä emmekä yhteisessä
maailmassa, vaikka se on ilmeisintä mitä voi olla.

+++

Jos yrittää parantaa maailmaa rankaisemalla "väärintekijää", oikaisemalla "virheitä",
tai asettumalla taisteluun "pahoja" vastaan, ei rakasta maailmaa vaan vihaa sitä.
Eikä vain sitä, eritoten itseään. Tekee kaiken sen vihan todellisemmaksi itselleen.
Ja oppii, maailmanrauha on seurausta sisäisestä rauhasta ja rakkaudesta. Myötätunto ja
itsetunto luo aidon auttamisen kädenpuristuksen. Näkee silloin itsessä ja toisissa,
koko maailmassa samat sovun edellytykset.

+++

Pelkominän saa puhumaan myös totuudellisemmalla rakkauden kielellä. Egoa ei voi työstää pois
erottamalla sitä erilliseksi itseksi. Joksiksin, jota pitäisi jälleen varoa. Sellainen ei johda
valoon, vaan ylläpitää ristiriitaa.

+++

Ego on avustava käsite, jolla tehdään lopulta eroa olennaisen ja epäolennaisen,
rakkauden ja pelon välillä. Se on varjotyön vatupassi, joka viimekädessä
ei ole mitään mikä säilyttäisi muuta arvoa kuin maanpäällisen elämän oppien
siunauksen todellisen minän valoksi jälleen muuntuneena.

+++

Jotta tietäisi kuka todella on, tarvitsee valjeta, että kaikesta huolimatta
itsessä loistaa puhdas viaton valo. Ainoastaan se on totta ja tärkeää.
Muu voi haihtua siihen tietoon.

+++

Teemme mielikuvistamme maailmankokemusta ja persoonaamme. Kun saamme jonkin tuntemuksen
jostakin, se onkin käännetty käsitys itsestämme. Harvoin tätä tajuamme ja kun tajuamme
maailmankokemuksemme ja minä-tunteemme menee todennäköisimmin radikaalisti uusiksi.

+++

Rakas ystävä,
sinä iätön olevainen.
Tässä maallisessa vaelluksessasi
sinä opit:
sinulla ei koskaan ole
mitään hätää.

+++

Rakkaudellisuus on luonnollinen elämän virtaus.
Siinä kaikki tarpeet on automaattisesti täytetty.
Sen totuuden valossa ikuinen yltäkylläisyys vallitsee
jokaisella ja kaikkialla.
Mutta ihminen kieltäytyessään siitä
valiten sen sijaan pelkäämisen
antaa saman ikuisen virtauksen
toteuttaa ihmisen pelot todeksi,
koska Rakkaus ei tuomitse mitään.
Sama virtaus palauttaa Rakkauden ihmiselle
hänen valitessa sen uudelleen.

+++

Sielu:

Olet aina pyhän henkesi suojassa, näetpä sinä tai muut itsesi miten rikkonaisena tahansa.
Jos silti joudut haavoitetuksi, olet tehnyt pelolla mieleesi niin voimakkaan tilauksen siitä.
Sillä tavoin sinä olet ja säilyt pyhänä. Vaikka kehosi, mielesi ja tunteesi koet haavoittuneiksi,
ei henkesi ole vioittunut. Ei silloinkaan, jos haavoitit muita. Jokainen haavoittaa ja parantaa
itsensä.

+++

Valitse,
ajattele,
tunne,
ilmennä,
maailmaan.

+++

Kiinnitä huomiosi siihen
rakkaudelliseen, rauhalliseen,
viisaaseen, kirkkaaseen
itseesi
pelkojesi ja huonon olosi sijaan
joka tilanteessa.
Koska sillä on valtaa
mille voimaa ja huomiota annetaan.
Tee näin pelkosi voimattomiksi
ja katso mitä tapahtuu.

+++

Nähdessä vihollisia
singotessa toisia kohti
vihaansa
sinkoavat ne itselle
satuttavat entistä lujemmin.
Eristyy maailmasta lisää.
Rakkaus menee perille
ja kasvaa entisestään.
Ja ykseys loistaa.

+++

Et saa vihaasi toiselle perille,
koska hän on rakkaus.
Eikä toinen saa vihaansa sinuun perille,
koska olet rakkaus.
Eivät eristävät kielteisyyden illuusiot muuta tosiasioita.

+++

Ne oletukset toisista, joita tosina pitää
tulevat "vainoamaan" itseä,
jotta ne käsiteltäisiin.

+++

Jokin kielteisyys, josta kuuluisi irtipäästää, roikkuu siinä niin pitkään,
että siitä on kokonaan luovuttu rakkaudella. Olipa se kuinka mystinen ja
merkillinen hyvänsä, siitä täytyy vain luopua ja lopettaa ihmettely,
sillä siinä tosiaan ei ole mitään miksi sen pitäisi jäädä.

+++

On tyypillistä, että paraneminen tuottaa tuskia, jonka kokemista helpottaa,
kun muistaa, että juuri ne siellä tuskaa aiheuttavat ja juuri niitä siinä parannetaan.
Esiin nousevat rajoitteet, joiden kanssa nousee samalla vapaus.

+++

On harvinaista, että paraneminen tapahtuu hetkessä kokonaan, sillä se vaatii perusteellisen
oivalluksen ja täydellisen irtipäästämisen mielessä, jonka olisi silloin luovuttava
aikakäsityksistä ja kaikesta sitä rajoittavasta kerralla. Kuitenkin tuo totaalinen oivallus ja
irtipäästö on se lopullinen vapauttaja paranemisen polun päässä.

+++

Universaalit totuudet ovat avointa tietoa. Niiden esilletuonti ei vie keneltäkään heidän
oppejaan, koska opin käsittäminen on vapaaehtoista ja varmaa. Universumi taukoamatta tarjoaa
totuuttaan. Riippuu halutaanko se kuulla tai jakaa.

+++

Emme voi pelastua muiden kautta. Voimme pelastua yhdessä. Yksin ei tarvitse jäädä.
Mutta jokainen tekee pelastustyönsä omassa mielessä ja sydämessä. Ei koskaan asettamalla
jonkun tai jonkin itsensä ylä- tai alapuolelle...pelastuksekseen.

+++

Ura ja omaisuus ei tuo onnea.
Ei tarvitse näyttää kynsiä.
Kiire ei ole se juttu.
Erehdyksetkään eivät ole oleellisia.
On oleellista, että elämässä ja meissä
on asiat kohdillaan
pinnistelimme tai emme.
Ajoitus on oikea,
kun ei ole aikaakaan.
Kyvyt ovat tallella.
Meille sataa lahjoja.
Vielä monin verroin mielekkäämpää
elämä on,
kun sille luottavaisena antautuu.

+++

Ikiaikainen totuus:

Ajattomasta ja yhdestä asiasta
voi kirjoittaa ja puhua loputtomiin
lukemattomin sanakääntein.
Silti vain lyhyt toteamus siitä riittää.
Se minkä jokainen alun perinkin hiljaa tietää.
Sen mitä ei edes sanoakaan tarvitse.
Sen, joka sisältää kaiken.

+++

Kun huomaa Rakkauden itsessä ja kuinka yhdessä olemme se,
sen loputtoman luonteen, sen rajattoman voimavaran,
ja kuinka jokaisella on yhtäläiset voimat,
pelot ja ongelmat ristiriitoineen katoavat.
Seurauksena on autuus.

+++

Rakkaudessa on edellytykset kaikkeen taivaalliseen.
Niin rakkaudesta sen torjumisella muunnetussa pelossakin on edellytykset kaikkeen julmaan valmiina.
Aina valmiina täysine edellytyksineen on myös vapaus valita kumpaa kautta käy totuuden lähteelle.

+++

Sitten kun löytää itsestään sitä todellista rakkaudellista ja rauhaista puoltaan,
muttei vielä ole vakuuttunut ja hoksannut sitä kokonaan,
varjopuoli tekee kaikki temppunsa kelkan kääntämiseksi takaisin kärsimykseen.
Silloin ratkaisevimmin punnitaan minkä uskoo itsessään totta olevan.

+++

Sielua ei voi eikä tarvitse pirstoa taikka jakaa.
Olen jo kokonaisena paikalla tässä kehossa.
Ainoa mikä minut voisi kuvitella pirstotuksi on mieleni.
Ainoa mikä minut voi kuvitella vajaaksi on minä itse.

+++

Jos ihminen kokee itsensä ja siten toiset eriarvoisina verrattuna kaikkeen hän näkee jonkin uhan.
Tällöin hän saa maailmalta kuvastuksekseen ihmisiä, jotka tuntevat samoin,
ja riippuen uhan kokemuksen yksityiskohdista kohtelevat ihmistä jotenkin uhkana,
uhrit ja alistajat osia vaihtaen.
Tämän he yhdessä tekevät päästäkseen uhan harhakuvista eroon, vaikka toimisivat näennäisesti
niiden vallassa.

+++

Kysyessä itseltään ansaitseeko onnen ja vastatessa "kyllä", on löytänyt onnen.

+++

Pelko ja ego ovat varmastikin käänteiseksi muutettua innostusta, sisäistä aurinkoa.

+++

Iättömät elämänviisaudet ovat olleet sanottuina ja kirjoitettuina
niin pitkään kuin niitä on voinut ajatella.
Mitään uutta ei pysty sanoa.
Vain muistuttamaan ikuisesta.

+++

Me olemme aina samaa mieltä:

Kun ihmisellä on ajatusmalli
hän vetää puoleensa peilaamaan ihmiset,
joilla on samainen ajatusmalli.
Yhdessä he ovat samaa mieltä,
vaikka olisivat viholliset.

+++

Positiivista ja negatiivista voimaa
on uhkakuvissa.
Maailmankaikkeus vain on.
Rakkautta eri vivahteissa.

+++

Me ollaan uniikkeja veistoksia samasta puusta.
Puhuen samaa kieltä toistaen yhtä asiaa.
Ja silti emme kykene oikeasti kyllästyttämään tai matkimaan.
Silti jokaisella on ääretön väripaletti käytössään ja ihailtavanaan.

+++

Pelottomuus ei tarkoita harkitsemattomuutta ja erottelukyvyttömyyttä.
Päinvastoin se on rohkeaa viisautta, jossa tiedetään mitä kannattaa ja kuuluu tehdä.
Mihin ja miten rajatonta voimaansa käyttää.

+++

Niin sanottu jumala
ei tahdo meidän kärsivän
vaan oppimme oppivan.
Rakkaudella antoi vapaan valinnan
suhtautumistavan ratkaisuna.

+++

Eipä sekään mitään,
jos me toisinaan apinoidaan.
Yhtenään teemme sitä oikeastaan.
Nämä sanatkin ovat opittuja.
Vain yhteisiä vokaaleja ja konsonantteja.

+++

Ripauskin kielteisyyttä
estää näkemästä
asioita
puhtaan myönteisinä.
Ripauskin lisää
myönteisyyttä
kielteisyyden sopassa
tekee siitä herkullisempaa.

+++

Kiusattu:

Kaikki ne ilkeät kielet
taukoamattomat solvaukset
harkitut sivallukset
kaikki ne epäkohteliaisuudet
hapannaamaisuudet
ja kavahtamiset
silkat pilkat
ja lyttäämiset.
Siksi, että olit olemassa
kiltti, herkkä, suopea,
omissa maailmoissa
etkä itseä korostamassa,
kovistelemassa.

Se oli kanssaeläjillesi liikaa.

Niin pitkään jaksoivat
sua murjoa
ja sä sitä katsoa.
Et saanut näyttää vihaa
kiukkua,
jottei sua olisi lisää rangaistu;
"jälkeenjäänyt, hullu".
Jos sä räjähdät,
olet sekopää.
Jos muut jatkaa sun nälvintää
on heillä vain järkipää.

Niinhän se aina menee,
kovat täällä sanelee.
Vaan kuinka on näiden vuosien jälkeen.
Mitä jäi sulla, heillä käteen.
Kai voisit yhä olla katkera,
hautoa julminta kostoa.

Mutta ei,
suopeimmin mielin hiljaa
heitä muistelet
heidät siunailet.
Ymmärrät,
hätäänsä sinuun
he purkivat,
rakkauden pyyntönsä siten
osoittivat.
Kohtaan sua, jolla
näkivät kykyä siihen olevan.
Ja osaltasi
jotain varjoistasi
heihin heijastit.
He ilmensivät takaisin
mitä oli sulla ylösalaisin,
jotta saisit itsesi puhtaaksi,
oppisit antamaan anteeksi
synkimmätkin hetkesi
ja varjokuvasi.
Niin on siunaus sun veljesi,
suuri opettaja vihamiehesi.

+++

Parempaan oloon pääsemisessä on kyse hiljentymisestä, rentoutumisesta, ja virkistäytymisestä.
Lepää, tee jotakin hauskaa. Olisi uskallettava hellittää hädästä ja antautua.
Se toimii joka tilanteessa.

+++

Paljon paikkoja, joissa sulta odotetaan
jotain muuta kuin sua.
Paljon piirejä, joissa on hieno ideologia,
mut käytäntö jotain ihan toista.
Ei jää sulle ahdingossa vaihtoehtoja
kuin kerätä sun roina
ja kasvaa kotona,
jollet tahdo raahautua
toisten lahkeissa.
Ei kasvaa muiden mielihaluihin sopivaksi,
vaan entistä vahvemmaksi,
lempeän lujaksi
sopuisaksi itsenäiseksi ihmiseksi,
joka jaksaa katsoa
uusin silmin
pitävin pinnoin
omintakeisena
tätä rappausten roiskumista.
Silloin susta tulee
niin väkevä
ja myötäelävä,
ettet voi kuin
aidosti kaikelle
hymyillä.

+++

Käärmeentuli:

Kerälle kietoutuneena
on asettuneena
ihmeellinen voima.
Kiemurtaen alkaa kiehua
pesästään nousta
spiraalina
kohti korkeuksia
puhdistaen avaten
kaiken esteen
saavuttaen laen.
Heräsi ihminen
niin eheä ja todellinen,
muutakin kuin fyysinen,
itsensä lääkiten.
Löysi jumalallisen,
Itsen.

+++

Minulla on yksi identiteetti.
Olen puhdasta alkuvoimaa kehossa.
Korvaamaton maailmankaikkeuden osa.
Minussa on kaikki taidot ja tiedot
ainutlaatuisena säveltaajuutena.
Jokainen on tällainen.

+++

Menetkö taivaaseen,
mullaksi maan,
ajasta ikuisuuteen,
tähtipölyksi.
Ei sen väliä
millä termillä,
kun samaan paikkaan
rauhaisaan
sä täältä menet vielä.

+++

Alkuvoima mielessään loi planeetta Maan paratiisiksi, joka sisältäisi oppijaksoja, joista nykyinen
on haastavin. Siinä on määrä oppia takaisin ehdoton rakkaus rakastamalla rakkauden puutteen kokemuksen
ohessa.

+++

Elämä yllättää:

Muutamassa maan pyörähdyksessä voi ihminen todeta elämästä päinvastaista.
Hetki sitten oli kyyninen ja epätoivoinen. Vuosi ja suolsi kielteisyyttä minne kerkesi saamatta haluamaansa.
Nyt ei tahdo eikä osaa puhua muuta kuin optimistisia. Maailmantuska on poissa.
Niin moni taakka tippunut harteilta. Mikä sai laivan kääntymään?
Tarpeeksi suuri myrskysää, jota sillä angstilla käynnistettiin. Yhtäkkiä siinä hädässä kummasti heräsi
selviämisvietti ja vahvempi elämänhalu kuin kuunaan. Ei halunnutkaan oikeasti kuolla. Ja niin piti
selvitä ja niin hän selvisi. Kaikki ne edeltäneetkin suot rämpineenä vielä löytyi se kipinä.
Katsoessa loittonevia myrskypilviä kirkastuvan taivaan alla huomaa, ei ollut hätää missään vaiheessa,
kirkas taivas oli aina siellä. Entä ne turhuuksien taakat ja "menetetyt vuodet". Jäljellä on vain siunaus
ja kultaiset muistot tässä hetkessä. On ikuisuus aikaa alkaa nauttia.

+++

Totuus on näkökulmien yhdistämistä. Laajaa näkemystä.

+++

Totuus on itsestäänselvien asioiden käsittämistä.

+++

Mikään muu ei näy olevan yhtä merkityksellistä kuin ajatus.
Ajatus, tuo kaiken tapahtuvan alku ja juuri.

+++

Ajattele,
ja se on tehty.
Jos et haluakaan sitä,
ajattele toisin,
ja se on tehty.
Mitä ajattelet,
se ällistyttävän tarkasti ilmentyy.
Tarkkaile siis ajatuksiasi,
mutta älä toki tee
tarkkailusta uutta problematiikkaa.
Varmistu vain,
että ajattelet,
tunnet ja toimit
Tahtosi mukaisesti.

+++

Aina palataan lopulta mielenrauhaan.
Hekin, jotka ajattelevat huolella päänsä niin jumiin, etteivät pysty enää ajatella.
Pysähtyneestä tilasta löytyy verhon takaa kirkkaus, oivallus ja vapautus ennenpitkää.

+++

Voi pelätä menetystä, katoamista, kuolemaa koko elämänsä, kunnes sen pelkonsa kohtaa.
Voi pohtia kummalla syntyy parempaa elettyä; puntaroimalla riittääkö jokin tai onko jotakin,
vai luottamalla elämään ja kuolemaankin.

+++

Kumpi tuo enemmän elämään rauhaa:
usko kuolevaisuuteen ja katoavaisuuteen,
vai usko kuolemattomuuteen ja ikuisuuteen?

+++

Kuoleman pohtiminen on yhdentekevää.
Niin tai näin,
jokaiselle se selviää.
Ennen sitä
olisi elettävänä elämää.

+++

Uskonasiat ovat haastavia ja epäilyttäviä
niin kauan kun usko ei ole täydellistä.

+++

Jokin on mahdotonta itselle siihen asti kun sitä pitää mahdottomana,
ja epävarmaa siihen saakka kun sitä epävarmana pitää.

+++

Usko sinänsä on yksinkertainen.
Se toimii täydellä uskolla.
Heti jos siinä on epäilystä mukana
se lakkaa toimimasta.
Epäilyskin on uskoa.
Kaikki on uskoa.

+++

Ihmeet ovat yhtä yksiselitteisiä kuin niihin uskominen.
Ihmeet tehdään tosiksi uskomalla ihmeisiin
ja siis omiin kykyihin.

+++

Elämä on jo ihme.
Jos luottaa horjumatta elämään
ja näkee sen ihmeenä,
elämä on täynnä ihmeitä.

+++

Keskity siihen mitä todella toivot, niin annat sille valtavasti lisäpotkua.
Huomaat olevasi voimallisempi kuin osaat uneksia.

+++

Sellainen filosofia,
jossa katsotaan
jotain pimeyttä
olevan olemassa
ei koskaan
voi tehdä vapaata,
eikä siinä sitä
oikeasti haluta.
Jos tahtoo saada
pysyvän rauhan
ja parantua,
tuo filosofia
täytyy kokonaan
iäisyyksiksi hylätä.

+++

Valo on totta.
Muu on harhaa.
Aina.

+++

Jumaluuden täytyy olla kaikkialla. Jos se ei olisi, emme koskaan pääsisi taivaaseen tai nirvanaan,
minnekään. Olisimme kauan sitten jo tulleet tyhjiksi.

+++

Apua ei saa ratkaisuksi asti, ja auttajat käyttäytyvät oudosti, kiukustuvat...sen vuoksi, että
tietäisi mistä ei toivomaansa apua tule saamaan. Tulisi se johdattamaan harhaan. Näin vie se
sydämen alttarille, asioiden juurille, jotta päätyisi elämäntehtävänsä äärelle.

+++

Luottaen hyvään, vetää puoleensa vain hyvää.
Luottaen, ettei "pahaa" ole karkottaa automaattisesti kaiken "pahaan" uskovan.

+++

Onnettomuuksilta välttyy onnellinen.
Onnen jatkuvuuteen luottava
on luonnostaan kepeästi hereillä tilanteissa.

+++

Hädissään epätoivossa
yrittää saada kiinni kaikkia
ruokkien ahdinkoa
eikä kukaan vastaa.
Se, joka vastaa
suutahtaa.
Sanan säilä sivaltaa.
Tuntee, ei mistään saa apua
vaan lisää niskaansa vihoja.

Kurjuus karkottaa,
myönteisyys lähentää.
Näin toimien elämä
jättää yksin yksinäisimmän.
Hänen hoksattavaksi jää
kuinka on tää
parhaaksi
tulla vakaaksi
tiensä kulkijaksi.

+++

Mitä pikimmin jättää ahdistavat ilmapiirit
sitä pikimmin on vapaa omasta ahdingosta.
Mene sinne missä sydämesi voi laulaa.
Siellä sen laulu voimistuu.

+++

Ihmisille haastavin ja pitkäkestoisin opinahjo on, ettei ole mitään oppimista.

+++

Paraneminen on kulkemista takaperin
siihen pisteeseen,
josta "sairaus" sai alkunsa.

+++

Mikään ei voi vahingoittaa,
ellei luule olevansa vahingoittuva.

+++

Jos ja kun kaikki pelottava on harhaa
se voidaan tosiaankin ohittaa.
Ja kas, olet vapaa.

+++

Harha, illuusio, on jotain
mikä nähdään muuna
kuin mitä se oikeasti on.
Harha on ja ei ole olemassa.
Mitä se ei ole
on millaiselta se vaikuttaa,
pelkoa.
Ja oikeasti se on
rakkautta.
Sen rakkaus on siinä
mihin se lopulta ohjaa:
totuuteen, rakkauteen.

+++

Erheet on tarkoitettu opiksi, voimavaraksi.
Ei katkeraksi kalkiksi,
loppuiäksi pureskeltavaksi,
kuningasvedellä nieltäväksi.

+++

Nähdessäsi vastatuulet kehittävänä oppina
kääntyvät ne myötätuuliksi.

+++

Miksi pelätä pahaa,
kun sellaista ei ole.

+++

Jos on huono olo, puhdistuu. Edistä puhdistumista puhtauden ajatuksella.

+++

Jokainen kanavoi korkeinta.
Viestin laatu riippuu,
millaisen mielen efektin läpi se viedään.

+++

Elämänkokemuksen näkökulmasta:

Joskus,
kaasu toimii jarruna
ja jarru kaasuna.
Turhapa kaahailla
tai pysyä parkissa.
Pidä kädet ratissa.
Etene maltilla.

+++

Älähän suotta puserra ja pumppaa,
sorvaa itsestäsi parempaa,
elostasi kunniallisempaa.
Sovitat nätisti
palasi palapeliin
alkujasi.

+++

Henkistävä elämä:

Henkistyminen on pelkojen setvimistä, henkisyyden tavoittelua. Henkisellä ihmisellä ei ole
henkistymistarvetta eikä pelkoja. Jokainen on henkinen. Elämämme on annettu meille siihen
tietoisuuteen pääsemiseksi.

+++

Pelon takana on halu tietää enemmän kuin tietää voi.
Sen tähden siitä seuraa epätietoisuutta, pelkoa.

+++

Ollessa peloissaan ei ole syytä tietää siitä sen enempää.
Tiedon hankinta lisää pelkotilaa, sillä se on rauhattomuuden ehtona:
"minä en nyt tiedä". Vastaus on: "minä tiedän". Rauhoita ja hiljennä itsesi. Tiedät.

+++

Ei kannata etsiä syitä rauhattomuuteen. Ne ovat uusi syy paniikkiin.
Etsi syyt rauhaan. Ne ovat portti sinun viattomimpaan tosiolemukseen.

+++

Mitä varhaisemmassa vaiheessa käsittelee niin sanotut alemmat tunteensa ja ajatuksensa,
vahvistaa itsetuntoansa ja avaa sydäntänsä sitä onnellisemmin välttyy henkistymisen
myöhemmiltä koettelemuksilta, jotka usein liittyvät tavalla tai toisella vainoharhaan
ja muihin mielenterveysongelmiin. Rakenna siis hyvä lentoonlähtöalusta.

+++

Jos hengellisyyden perusta horjuu, toisin sanoen pelon eli egon varassa, tuloksena on
oppijärjestelmiä, joissa joka paikassa roikkuu milloin minkäkin sortin hirviöitä ja
tarrajaisia, joiden pois kitkemiseen kuluu kaikki aika, tai ihmistä voidaan muuten
yrittää saada lokaan. Voi olla musertava uusi rupeama huomata tämä ja hoitaa itsensä
siitä vapaaksi. Uusia koko mielentilansa omaan ansaan langenneena ja lopen uupuneena.
Mutta uudet alut, niiden tuoma uudestisyntymä ja viisaus korvaavat monin verroin
menneisyyden "tappiot". Silloin on niin jämerä uusi perusta hengellisyydelle, ettei
sitä enää pysty mikään horjuttamaan.

+++

Joku asia kun hyörii kiusallisena mielessä se on merkkinä yhä kannetusta syyllisyydestä,
kaunasta, katkeruudesta sielun pyörteissä. Salli olla sulla sopu sydämessä.

+++

Runsaus tietää kun on kylliksi.
Meillä on nyt, aina, enemmän, tarpeeksi.
Mieliemme tilan ilmaisemiseksi.

+++

Totuus asuu kaikessa.
Sinun ei tarvitse varmistua mikä on totta.
Hatarinta on julistaa "vain tämä on totta, seuratkaa minua".
Seurata julistajaa.
Elämä näyttää mikä on sinulle totta.
Elä vaan, sinun todellisuutta.
Ja niin koko maailma on totta.

+++

Totuus on universaali. Totuutta ei voi kokonaan nähdä yrittämällä erottaa osa maailmasta
totuudeksi ja osa valheeksi.

+++

Zen:

Elä toki piittaamatta henkisyyksistä ja zeneistä.
Revittele vaan koko tunteiden paletilla läpi hautaan.
Ei ole se keltään pois.
Zenissä tai zenittä,
on meillä tämä elämä.
Olit sä kuudennen säteen mestari
tai työläinen, huijari,
et hukkaan vala tinaasi.

+++

Ylisuorittamisessa koetetaan mennä asioiden edelle,
vaikka niin ei voi tapahtua.
Rankkuus on valekuvan tunnelmaa
juosten paikallaan.
Mikset hellittäisi,
olisit kevyesti maalissa.

+++

Tärkeintä maailmassa, että minun ON hyvä olla.

+++

Stressin ja pahoinvoinnin määrä on tarkalleen se miten paljon yrittää
väkisin tehdä todellisuudesta jotakin muuta,
ja se, kuinka paljon haraa elämänvoimaansa vastaan.
"Ulkoiset tekijät" ovat sivuseikka.

+++

Tarkkaile mieltäsi
hallitse ajatuksiasi
kevein siivin.
Älä väen vängällä,
jottet siihen tekisi
pelkäämääsi
hallitsemattomuutta.

+++

Anna elämän virrata.
Tietoisuutesi kohota
omaa tahtia.
Älä pakosta henkistä,
ettet ala yli höyrytä,
tolppiin törmäillä.
Älä sfääreihin säntäile.
Järki kädessä kulje.
Jalat maassa elele.
Ei se valoportaalejasi sulje.

+++

Lyömällä lukkoon
vetää jutun tukkoon.

+++

Hallitsemistarve johtuu hallinnan menettämisen pelosta. Hallinnalla tehdään hallinnan tarvetta.
Ja "karman pyörä" pyörii. Näin me tehdään, vaikka universumilla on olemassa oleva
täydellisesti hanskassa.

+++

Kuinka nopeasti pääset vapaaksi riippuu kuinka puhtaana itsesi nyt näet.

+++

Upeaa seurata
kuinka olevainen
soljuu varmoin liikkein
päämääräänsä
päämäärässä.
Olla osa sitä.
Tuntea
vahvuutensa.

+++

Vapautuminen menneestä on elämään opettelemista uusiksi.

+++

Henkisyys ei ole työntekoa. Se menee siihen helposti. Henkisyydessä on kyse rauhoittumisesta.
Et ole velvollinen ansaitaksesi itsesi.

+++

Hokiessa "ei ole hätää, ei ole hätää" on jokin hätänä.
Voimalauseet ja mantrat toimivat luottamuksella,
tähtäävät siihen.
Mutta neuroottinen positiivisimmankin lauseen hokeminen
yrittää pukea hädän koristeasuun.
Ei tarvitse sanoa tai tehdä mitään.
Vain rauhallisesti luottaa ja olla.

+++

Egoa voi hyvällä syyllä sanoa petolliseksi.
Sekin yrittää henkistyä.
Se saa helposti aikaan harhakokemuksia, jotka vaikuttavat henkisyyden huipentumille,
tyyliin "kyllä minä olen nyt superhenkinen".
Eräs piirre niistä silti puuttuu,
ne eivät anna pysyvää rauhaa, eivätkä ole vilpittömiä, pyyteettömiä.
Tämä ero on ratkaisevaa huomata,
ja sen tulee varmasti ennen pitkää huomaamaan.

+++

Pelkominän mellastaessa avainsanana on tyyneys. Pysy tyynenä, luota. Uudestaan ja uudestaan.
Pysy sitkeänä. Sille ei voi antaa pienintä valtaa. Sen on vain annettava olla. Se todennäköisesti
tekee kaikkensa, että saisi sinut viimeistään hermostumaan sen yllykkeistä, ja jos reagoit siihen,
alat toimia siitä, pelostasi käsin, ja tilanne saa kaoottiset mittasuhteet äkkiä. Pysy rennon varmana.
Pysy tyynenä. Voita pelkosi uskomatta niihin.

+++

Jossain muinaisuudessa,
itsensä kieltämisestä seurasi varjopuolemme,
jonka kieltäminen johtaa sen pysymiseen.
Varjojen myöntäminen taas johtaa hyvin loogisesti itsensä myöntämiseen,
eli toivottuun lopputulokseen, todelliseen minään.

+++

Kun on itsensä suohon laulanut
on sieltä elettävä ja kasvettava ylös.

+++

"Vaikket olisi valmis" voit tulla "valmiimmaksi" valaisemalla veljiäsi ja siskojasi.

+++

Ihmispsyykelle on luonteenomaista jakautuneisuus vähintäänkin kahtia,
egon ja korkeamman itsen,
hölmöyden ja viisauden,
itsekeskeisyyden ja pyyteettömyyden,
pelon ja luottamuksen,
vihan ja rakkauden
välillä,
sillä ihminen on yrittänyt paeta
hänen luonnollista viisasta itseänsä.
Nyt on aika palata alkulähteille.

+++

Varjokäsittelyssä, peloista vapautumisessa, korkein itse tekee tärkeimmän työn antamalla olla.
Paras taktiikka on rentoutua ja antaa mielen liikkua reagoimatta sen ihmeemmin mihinkään.
Sitä kutsutaan meditaatioksi. Jos alkaa kitkeä, kiskoa irti, riuhtoa, rangaista itseään
varjoistansa "vapaaksi", junttaa ne yhä syvempään kiinni. Ja mielenterveys pettää.
Ne voivat myös painua takaisin tajunnan tiedostamattomille alueille putkahtaakseen taas esiin.
Siispä rentoudu, anna olla ja mennä.

+++

Uudestisyntyminen (vapautuminen peloista) sisältää lähes väistämättömästi mielenterveysongelmia.
Mielenterveyspotilaat ovat "lähellä" ymmärtämättä sitä kokonaan. Ego, vanha persoona, laittaa
kuollessaan psyyken koetukselle. Siitä voi tulla "mielisairas". Jos kuitenkin on löytänyt viisautta
(korkeampaa itseä) tajunnasta tajutakseen tämän ei vanhalla minällä ole valtaa kuin sen verran
mitä siihen lipsuu. Ennuste on positiivinen!

+++

Välttämätön henkisyys:

Henkisyys, hengellisyys on yhtä välttämätöntä kuin ihmiselämä.
Viimeistään lähellä kuolemaa elämä saa henkisiä ulottuvuuksia.
Koko elämä on henkistä. Muuten emme voisi edes ajatella,
saati aistia. Henkisyys ei ole kiihkoa tai häpeää.

+++

Minuutensa, tunteittensa kiistäminen ja patoaminen, stressi, perfektionismi ja virikkeettömyys
aiheuttavat "hulluutta" ja lamaannusta. Lempeys, rentous, mukava toiminta aiheuttavat mielenterveyttä ja
virkeyttä.

+++

Sinusta tulee sellainen millaisena muut koet.

+++

Epätietoisuus ja jahkailu ovat mielen myrkkyä.
Iloisena päätä ja toimi.
Jos et millään tiedä mitä seuraavaksi,
pysähdy ja vedä henkeä panikoimatta,
ja vastaus paljastuu.
Tai mene edes sinne mihin jalat vie.
Mut älä epäröi.

+++

Ei ole viisasta moittia sairasta siitä mitä hän on väärin tehnyt. Sillä ei ole enää väliä.
Hänet voi elvyttää hokemalla miten hyvä ja terve hän on, miten hyvin hän on onnistunut.
Tarkoitus on parantaa, ei lannistaa. Hän älyää kyllä itsekin läksynsä. Mitä hän alamaissa
kaipaa on positiivista tarkastelutapaa.

+++

Kysymyksessä on vastaus.
K: Mikä minua vaivaa?
V: Se, että kyseenalaistat terveytesi.

+++

Tietävällä on vastaukset, ei kysymyksiä.

+++

"Tietämättömyydestä" ärsyyntyvä pelkää omaa "tietämättömyyttään",
ja kaipaa vapautta alituisesta pätemistarpeesta ja ruodusta.

+++

Maskien takana on maskeja.
Mielessä kimara
pelon kerroksia.
Mut ei ne loputtomana
voi jatkua.

+++

Me kasvetaan.
Siihen elämä annetaan.
"Vanhempien" viisaus on arvostettavaa.
Mut ei ole viisasta evätä toista "keskenkasvuisena".
Kasva, annan toisten kasvaa.
Kuki, annan toisten kukkia.
Ei se niin vakavaa.

+++

Voi aikansa
temmeltää, räiskiä.
Tulee kuitenkin vaihe
hiipiä ja itsensä kerätä.

+++

Kuuluu unohtaa epäily ihan kokonaan. Tasapainoisena ja originaalina ei voi olla epäilyksen häivää.
Se toimii niin.

+++

Vapaata valintaakaan ei ole siltä kannalta olemassa, että me päädymme rakkauteen.

+++

Jos et jaksa, pysty, halua,
juosta
muiden mielihalujen mukana
ja jos siihen juoksuun et tahdo kuolla,
vaihda vapaalle,
tee ihmeessä elämälläsi mitä tahdot.
Voit joutua uusia käsityksesi;
kunniasta, ihmissuhteista, yhteisöstä, toimeentulosta,
ja muustakin.
Mutta tee se, jos sielusi niin janoaa.
Säästä itseäsi.
Säästä koko maailma tukalimmalta hermoromahdukselta.

+++

Kohtaa problematiikkasi ja ole vastuullinen,
kävelemällä ulos niistä.

+++

Jos huomataan, että joku säteilee, on "korkeissa energioissa", huomio on aivan tosi.
Kunnioituksesta haasteisiin on kuitenkin lyhyt matka, jollei samalla käsitetä
jokaisen säteilevän yhtä korkeissa energioissa.

+++

Illuusiot on helppo huomata, kun pitää mielessä, että jos jokin antaa vähänkään epävarman,
epämukavan olon, on se illuusio. Totuudessa ja rakkaudessa on vain selvyys.

+++

Tahdonvoima:

Jos aina päätät myöntyä
toisten tahtoon nöyrtyä
vaikka alkaa päätäs särkeä
sun aika on silloin olla sitkeä
peli poikki osaltas vihellettävä
uskallettava kunnolla levätä
voimasi kerätä
suuntasi etsiä,
ellet halua täältä vielä lähteä
tai elämääsi tärvellä.
Hoida itseäsi sydämellä.

+++

On vaihtoehto toimivin meillä
usein viimeisenä mielessä:
relata, ottaa iisisti
ilman, että tukkisi
tilanteen tiiviisti,
siitä kiinni pitäisi,
kun voi ottaa iisisti,
ja poissa on pulmasi.

+++

Pääsi puhki ongelmasi kynnät
seikat summaat yhtälöt ynnäät,
vaan tärkein mielessäsi jäänyt huomiotta:
olisi siitä miljoonin muin tavoin jo päässyt.

+++

"Karmasta" vapautuu silloin kun ei usko siihen.
Se tarkoittaa samaa kuin syyllisyydentuntoinen uskookin olevansa syytön.

+++

Aliarvostettu planeetta:

Katson tähän maailmaan,
en kauniimpaa vois kuvitellakaan,
pitkään tahdon tallustaa,
myöten tätä planeettaa,
auttaa muitakin nauttimaan,
saada tämän kukoistamaan,
toteuttamaan tarkoitustaan.

+++

Maailmassa vallitsee tasa-arvo. Meidän mieliemme maailmassa vallitsee tasa-arvo vasta sitten
kun kaikki on samalla viivalla. Tinkimättä.

+++

Tunnistat oletko pelkomoodissa vai rakkausmoodissa siitä, että ollessasi pelko ON -asennossa
suuntaat huomiosi menneeseen, tulevaan, kielteisyyteen, teet arviointeja ja suunnitelmia.
Jos olet pelko OFF -asennossa rakkausmoodissa sinun on kaikin puolin hyvä tässä hetkessä.

+++

Toipuu ja tokenee tilanne kuin tilanne
mitä pikimmin,
jos luopuu halusta ja odotuksista
määritellä ratkaisutapa.
Siirtyy pois ratkaisevan voiman edestä.
Malttamattomana hermoillessa tai luullessa jonkin kaavan olevan ainoa keino asiaan
ei anna tilanteelle tilaa elpyä.
Sillä asiat ovat oikeastaan valmiiksi ratkaistuja.

+++

Parantuessa on elämän asiat laitettu olennaisuusjärjestykseen. Sairaana ainoa mieleen jäävä asia
on paraneminen ja että jos vain saa toipua ei enää koskaan valita. Ja sitä siinä haetaan.
Tyytyväinen pysyy terveenä.

+++

Itseäs kun alat puolustaa
tuo se sulle vain toraa
ja kauniit päiväsi
valuu hukkaan.
Ne elämä tarjottimella ilokses tuo.
Käännä siis katsees kedon kukkaan.
Sillä loistolla valoisaks elämäs luo.

+++

Hädissään tai etsien
kun rupeaa kirjoja lukea
jonkun sanaa kuunnella
anoen pelastusta
on valmiiksi tilassa,
jossa oppeihin on
helppo vajota,
yhtäkkiä huomata
mitä alkaa tapahtua,
on kiinni lujassa
ja alkaa nuppi seota.
Mistä silloin apua,
uudestako opista,
joka vannoo totuutta.
Ken on vapahtaja,
jossa voit rauhassa
luopua taakasta.
Se on oleva
siellä syvällä rinnassa
maailmojen ja sinun ainoa
oikeamielinen jumala.

+++

Olemme hyvissä, osaavissa käsissä. Joskus tuntuu, ettei tuo taho halua meidän onnea. Jokainen varmaankin
haluaisi parantua kaikesta heti. Se on toki aina itsestä kiinni. Samalla tuosta tahosta kiinni.
Paranemisen esteet ovat joka kerta jossain omassa sisimmässä, vaikkei niitä tiedostaisi.
Paraneminen tapahtuu, kun ne kaikki esteet on löydetty ja opiksi otettu. Siten "korkeimman omituinen tahto"
viedä asia vaikean kautta oli myös meidän tahtomme. Ja kaikki menikin oikein.

+++

Pelot haluavat, että niihin tartuttaisi ja niitä ravittaisi, muuten ne kuolevat.
Siinä on niiden näennäinen valta.

+++

Se mikä toisissa ärsyttää, erityisesti juuri siihen piirteeseen on salaisesti taipumusta.
Ja syyllisyyttä. Sen alla piilee silti vahvuus, jota ei jostain syystä ole pystytty tuomaan
rakentavasti esiin.

+++

Totuudessa on hyvä. Epätodessa ei ole hyvä.
Totuuden sana parantaa. Epätoden sana sairastuttaa.
Totuus kirkastaa. Epätosi sumentaa.
Se on ollut aina niin helppoa.
Me ollaan tietoisia.

+++

Ongelmat käsittele,
mut älä leikittele,
turhia temppuile,
pakoon luikertele,
vastaan pyristele,
vaan pikkuisen fiilistele,
nosta valoosi ne,
ja siinäpä se.

+++

Me olemme ihmisiä
enemmän ja vähemmän
mielenvikaisia.
Päivä päivältä
potentiaalisempia
mielenterveitä.
Jos täällä olisi
edes puolella
kaikki kanootissa
olisi vallitseva
meillä harmonia
maailmanrauha
tasa-arvon planeetta.

Parempi nähdä
toisen mielenterveyttä
kuin vikapiirteitä
jos päämääränä
pitää muilla, itsellä
kasassa päitä.

+++

Ympäröi itsesi mieluisalla.
Ole hyvien vibojen kanssa.
Mutta älä unohda,
että et oikeasti rakasta,
jos jätät toisen pulaan
tai torjut kokonaan,
sen mihin et ole mielistynyt.

+++

Ne möröt, jotka sisäisellä matkalla kohtaat ovat olleet sinussa siitä saakka kun ne teit.
Nyt et enää vaan käytä niitä muuta maailmaa vastaan oman etusi pitimiksi.
Olet päättänyt luopua niistä, jolloin näet niiden todelliset kasvot,
niissä tosiaankin on ollut sinä sinua vastaan.
Siitä mallista on aika päästä. Rakasta ehdoitta kaikkea ja vapaudut.

+++

Joskus ja usein suurta rakkautta on poistua, jättää, antaa tilaa, toisten oppia.
Kunhan ei tee sitä malttamattomuuden, katkeruuden tai ylpeyden nimeen.
Rakkaus tuntee tasapainon.
Rakkaus ei jätä, mutta antaa tietä.
Rakkaus on roikkumatta välittäväinen.
Se on vastuullinen ilman velvollisuuksia.
Tukee ja kuuntelee kärsivällisesti ja lempeästi,
muttei elä toisten puolesta.
Rakkaus on vapaa.

+++

Saaden parantua epätoivon hädästä, sakeasta sumusta, tietoisuuden rajamailta, rikkonaisuudesta
siihen tasapainoiseen, selkeään, vaivattomaan olotilaan, on riemuvoitto laimea sana kuvaamaan
sitä siunausta ja arvostusta, jota kokee nyt elämää kohtaan.

+++

Nurmella maatessa
kesä paistaa
olossa kirkkaassa
ei parempaa
ole olemassa.

+++

Positiivisena,
iloisena, tyynenä,
vaivattomana,
ollaan vaan
alkutilassa
asian ytimessä,
täydessä ymmärryksessä.
Siinä tilassa soisi
ja kuuluukin
meidän nytkin
aina olevan.

+++

Luota:

Luottaessa elämään,
luottaessa itseensä,
luottaessa ihmiskuntaan,
luottaessa maailmaan,
luottaessa korkeimpaan,
luottaessa jumalaan,
luottaessa universumiin
on puhe samasta
kaikkivoipasta voimasta.

+++

Ei muistella pahalla
selkäänpuukottajia, eksyttäjiä
väärämielisinä langettajina.

Katsotaan heitä nyt
elämän korkeakoulun
mestariopettajina.

Ei muistella,
vaikeina,
itseämme sinisilmäisinä
hoiperrelleina lankeajina.

Katsotaan meitä nyt
tämän huippututkinnon
mestarioppilaina.

Olet huippuoppilas ja -opettaja.

+++

Henkisyydessä (ja elämässä yleensä) totta vie ei ole kysymys voimamittelöistä, kilpailusta ja kyräilystä.
Toisen henkisyyden arviointi kertoo henkisyyden olevan vielä epäselvä käsitä arvioijalle.
Oikeaan osuva arvio toisista ja mistä vaan on samanarvoisuus nähtynä korkeimmalla mahdollisella
sijalla, joka on ainoa sija mikä millekään voidaan antaa. Muut annetut sijat eivät ole todellisia ja
voidaan ohittaa.

+++

Arvioi toiset korkeimmalle korokkeelle, niin olet oikeasti oikeassa ja yhtä korkealla.

+++

Ollakseen ehdottoman rakastava
ei tarvitse sietää mitä tahansa.
Edustaakseen syvää rakkautta
kohtaan itseä ja muita
on joskus paras
näyttää ovea
tai itse poistua
ihan asiallisena
kelpo sään aikana.

+++

Vapaan valinnan sydänlaulu:

Saat tahdissas
tutkia sä
auringot, kuut,
kukinnot, puut.
Kulkea sä
päivin öin,
rannat, laitumet,
metsät, mäet.
Nähdä sä
tyvenet, tuulet,
helteet, ukkoset,
hallat ja martaat,
kevätpurot,
solinat,
linnunlaulut,
haavan havinat,
kerran, toisen
ja uudestaan,
vapauden,
kauneuden
näin tahtoessaan.
Valitessaan.

+++

Toivoisiko kukaan pahaa?
Jokainen toivoo hyvää
viimeistään
kun yrmeellään
itsensä teloo
kyllin pitkään
vastaan meloo,
silloin satuttaa
apua huutaa.
Me synnytään viattomina.

+++

Pätevä laadunvalvontajärjestelmä:

Kaikki ne mieleesi pulpahtavat arvosanat, jotka eivät ole 10+ voit luokitella hyvin mielin huuhaaksi
ja unohtaa asap.

+++

Viimein henkistymisestä tulee aito elämäntapa. Tajuaa, hiljainen mieli on välttämätön terveydelle
ja totuudenmukaiselle ajattelulle, elämään ilmentymiselle, luomiselle, universumin liikkeille. Ylipäätään
kaikelle. Ei jargonia. Ei habitusta. Ei tyylipisteitä. Hiljaisuus, sopii jokaiselle. Ja siinä ilmaiset
mahtavimman sanasi.

+++

Kieltämisen voima:

Maailmassa, elämässä, luokittelu on tarpeetonta. Paitsi yhdessä vaiheessa. Siinä, jossa oma mieli
siivotaan luokkajaotuksesta. On helppoa silloin luokitella, jos muistaa yhden säännön: säästä rakkaus,
heitä pois muu. Lempeällä otteella suodata mielesi virta, antaen kaiken kielteisen mennä ohi.
Kielteisyys jää joksikin aikaa ajoittaisena yleisenä hälinänä soimaan taustalle, kunnes viimein
vaikenee, kun sitä ei enää edes huomioida. Arvostelu ja kieltäminen toimii näin itsessään apuvälineenä
siitä eroon pääsyssä, kun se käännetään tietoisesti parantavaksi voimaksi heikentämisen asemasta.

+++

Täytyy olla hetki hiljaa, jotta voisi puhua.
Viisaimmat sanat sanotaan tyynestä mielestä.
Täytyy olla hetki aloillaan, jotta voisi tehdä.
Vaikuttavimmat teot tehdään levollisin mielin.
Muistaa silti: toimii niin tai näin
toimii parhaaksi, oikeinpäin.

+++

Mielensä kuonasta eroon pääsyssä olennaisinta on, ettei säiky, tuomitse tai kuuntele sitä mitä ikinä
sieltä löytyykään. Jos pitää löydöksiään todellisina uhkina pitää niistä kiinni ja on jumissa.
Ole myötätuntoinen itseäsikin kohtaan ja pidä mielessä, että jos olet halukas paranemaan, et varmaankaan
salli enää epäilysten ja kiusausten saada valtaa.

+++

Jos on sulla jonkin sortin valeasu päällä, eipä tuo ihmekään, että tuntuu silloin oudolle ja ontolle.

+++

Mielen siivous on simppeli urakka. Ignoreta se mitä et siellä tahdo pitää.

+++

Voi olla hyödyllistä ja silmiä avaavaa käsitellä tunteitansa, ajatuksiansa, sisäistä kaatopaikkaansa
juurta jaksaen. Mutta siihen ei ole tarkoitus kiinnittyä, sillä saattaa löytää itsensä syvemmältä
sekasotkusta. Koska aina palaa siihen, ettei ole oleellista mitä ja miksi tuo sotku on, vaan milloin sen
annetaan mennä. Menneisyydellä ei ole merkitystä, se kun ei voi olla enää nyt. Samoin psyyken taakoista
on jäljellä ja odottamassa irtipäästön siunaus. Et ole taakkasi etkä menneisyytesi. Niin ikään tuleva
on merkityksellistä vain siltä osin mitä sinä todella olet nyt-hetkessä puhtaana, selkeänä ja vapaana.

+++

Hengen asiat ovat ennen valkenemistaan epätietoisuuden vuoksi mystisiä. On stooria jos minkämoista
totuudesta ja hengen olevaisuudesta. Kaikki väittävät tietysti olevansa oikeassa. On helppo ihmistä
puijata. Ketä ja mitä uskoa? Voit käydä läpi tuhannet seremoniat, heilurit heiluttaa, taikavarvut
taivuttaa, matkata Intiaan, pyhiinvaeltaa, nostella kundalinia, täristä, sängyn pohjalla märistä.
Mutta huomaatko todella katsoa sisimpääsi ja kuunnella sitä, nyt? Silloin mystiikan verho hälvenee.
Taivas valkenee.

+++

Kylvä ja niitä:

Kylvä rakkautta,
anna rakkautta,
saat rakkautta.
Jos kylvät pikkuisen jotain muuta,
annat jotain muuta vähän sekaan,
sellaista saat.
Kuinka helppoa viljelyä.

+++

Aina ystävää
hait sä vaan.
Joku jonka seurassa
olla rooleitta.
Ihmisenä sydämellä.
Ilman selittelyjä.
Eipä maailma sellaista
tuntunut antaneenkaan.
Syitä siihen pohdit sä.
Miten ois pitänyt olla, hä?
Ehkä oot elänyt kiireellä,
vaatinut, pinna kireellä.
Vaan onko muut vain
välinpitämättömiä,
ihmissuhdekyvyttömiä
pintaliitäjiä.
Ei sua kiinnosta enää
miettiä.
Annat muitten mennä.
Annat itses mennä.
Sydämellä.
Ehkä silloin joku sulle vielä tulee
on hellä.
Oot yhä yksinäs, mut ainakin vapaa.

+++

Tuppaa priimaa tulemahan:

Läpi elämän tähän saakka luuli,
mitä ankarammin panostaa,
sen parempi jälki.
Uupui, paloi loppuun.
Alkoi nähdä,
mitä vähemmän panostaa,
sen parempi jälki.

Notta yrittämällä ko yritämmä teherä,
tuloo keskinkertaasta,
mut moomma komiat alakujamma.

+++

Jos et saa puhua vapaasti äänelläsi,
jos et saa purkaa ongelmiasi.
Ole sitten hiljaa.
Saatpahan rauhassa kulkea tiesi.
Löytää itsesi.

+++

On totta, ettei valittaminen kannata. Itse asiassa se on apukeinoista heikoin. Mutta ymmärrä
valittajaa. Hänellä on paha olla, hän pyytää apua. Ethän toru häntä, siitä hän pillastuu lisää.
Auta toveriasi. Ohjaa häntä toverillisesti kohti valittamiskierteestä irtipääsemistä.
Jos valittaminen ärsyttää, on sinulla valitustaipumusta. Älä sorru itse valittamaan kuinka
typerää on valittaa. Mieti mitä toinen sinulle antaa ja mitä voit antaa hänelle rakkauden ja
myötätunnon hengessä.

+++

Pelon silmin tarkasteltuna pelko on hirviö.
Rakkaudesta nähtynä se on rakkauden opettaja.

+++

Sairaudet ovat pelkotiloja.
Paranemiset ovat rentoutumista.

+++

Jos kukaan tai mikään ei voi sinua parantaa,
ei kukaan tai mikään voi sinua silloin uhatakaan.
Näin ollen olet vapaa, turvassa ja terve.

+++

Kun sinulla on vaikeuksia ja joku väittää silloin sinulle,
että kaikki on itsestäsi kiinni, luultavimmin hiillyt.
Et voi uskoa sitä. Kaikki on muiden ja elämän syytä.
Mutta siitä se lähtee. Tulet myöntämään sen.
Jollet myönny, elämä keksii keinot, joilla myönnyt.

+++

Niin pitkään kuin turvallisuudekseen linjaa
mikä on oikein ja mikä väärin
ei tule saamaan rauhaa.
Kun linjaa kaiken olevan hyvin, saa rauhan.

+++

Välinpitämättömyys:

Pakerra asian parissa - välität siitä paljon.
Sano "en välitä siitä" - välität siitä.
Et suo ajatusta asialle - olet oikeasti vapaa.

+++

Mitä Rakkaus on? Mitä henkisen höpinän Rakkaudella oikein tarkoitetaan?

Rakkaus sisältää kaiken. Se on Kaikkeus, Olevaisuus.
Romanttinen rakkaus, ystävyys, vanhempien rakkaus ovat yksiä Rakkauden osia.
Rakkaus on maailmankaikkeus, Universaali Rakkaus.
Se on se voima, joka on tämän kaiken luonut. Se on se kaikki hyvyys minkä voi käsittää ja
joka kaiken takana on, vaikkei sitä heti uskoisi tai ymmärtäisi.
Se on jumala, jumaluus ja muut vastaavat pyhyyden kuvailemiseksi tehdyt sanailmaisut.
Rakkauden käsittää ja tietää, mutta sitä ei ole tarpeen yrittää kuvata tai nähdä jonain
tietynlaisena käsittääkseen sen, juuri siitä syystä, että se on Kaikkeus, ja että siinä on kaikki.
Sinä, minä, me, jokainen asia on jo se. Ja juuri siksi sen parhaiten kohtaa hiljaisuudessa, sillä
hälinä, säntäily ja ihmettely on jotakin millä me olemme etäännyttäneet itseämme täydestä Rakkauden
ymmärtämisestä. Mutta Rakkaus työskentelee siinäkin, koska Rakkaus ON.

+++

Karman valtiaat:

Mikään jumalallinen ei vedä karman tasekirjaan mustaa merkkiä.
Sen sijaan me, meissä oleva hyvyys muistaa tekomme ja tahtoo oppia.
Koska emme voi tulla pahoiksi, me voimme vain uudelleen muistaa hyvyytemme, kokonaan.
Se taho, joka meidät teoistamme tuomitsee on se sama pelko, jolla nuo "pahat" teot teimme.
Jumaluus katsoo meitä vain hyvällä, sillä jumaluus tietää meidän onnistuvan jumaluutemme
tuhoutumattomuuden muistamisessa.
Siksi, ettei jumaluudessa ole mitään pahaa, siinä on pelkästään Rakkaus.
Siksi jumaluus ei osaa tuomita. Sen ei tarvitse.
Siksi jumaluuden (itsemme) pelkääminen on ainoa asia, joka voi meitä velkaisina ja
syyllisinä pitää, väliaikaisesti.

+++

Jos märehdit menneissä, pysähdy ja kaiva menneisyydestä huviksesi tilanteet,
joissa olit vahva, elämäniloinen ja rakentava. Pääset kummasti eteenpäin.
Ja olitkin aika hyvä monessakin tilanteessa. Pidä kultaiset muistot vahvuutenasi
nyt-hetkessä.

+++

Käymään päässyt jos on niin, että pelko on "täyttänyt" tajunnan näyttämön,
pelko poistetaan sieltä tyhjentämällä tajuntaa peloista lisäämällä hyvinvoinnin määrää
tajunnassa uskomalla, että hyvinvoiva tajunta on luonnollinen olotila.

+++

Vapautuminen egon pauloista on sen valjastamista totuuden käyttöön.
Ottaa todellinen minä koko olemukseen.

+++

Kauimpana Rakkaudesta on silloin, kun ruotii "rakkauden nimiin" mikä on rakkautta ja mikä ei.
Rakastava mieli ja sydän ei pysty olla varuillaan, eikä näkemään mitään rakkaudetonta.

+++

Pelko tekee voitavansa, jotta sen harhakuvat olisivat todellisempia ja uskottavampia,
mutta samalla se tekee voitavansa, ettei sen harhakuvien todelliset kasvot paljastuisi.
Tämän ymmärtämisessä on vapautumisen voimaa.

+++

Pelko "toimii" niin "hyvin"
pelon ja vaikeuksien lisääjänä,
koska se on tehty pyhyydestä, jumaluudesta (omasta todellisesta voimasta).
Pelko on samaa jumaluutta jumaluuden kiistämisen muodossa.
Mutta koska jumaluutta (alkulähdettä) ei voi tuhota,
pelko voi jäädä vain kiistämisyrityksen asteelle,
ja voi tuntua musertavalta, silti mikään ei oikeasti voi musertua.
Siksi pelosta vapautuminen on pitkälti toisin suunnattua huomiota:
pelon kiistämistä ja jumaluuden (luottamuksen) hyväksymistä.
Ja koska jumaluuden (rakkauden) on tarkoitus laajentaa rakkautta (hyvinvointia),
sen takia pelkokin laajentaa pelkoa (pahoinvointia).
Mutta koska jumaluus on tuhoutumaton on pelon oltava harha.
Siksi pelko ei oikeasti voi lisääntyä, vaan sen on oltava rakkautta.
Sen vuoksi pelko voi johtaa vain rakkauteen paluuseen,
sillä se ei voi olla muuta.
Ja sen tähden mitään pelättävää ei voi olla.

+++

Heti kun pelko tehtiin,
sitä ei tehty.
Heti kun keksittiin pelätä,
siitä tuli ulospääsytie pelosta.

+++

Ihminen pelkää niin pitkään, että vapautuu peloistansa,
huomatakseen, sitä ei tarvittu muuhun.

+++

Et voi luottaa, jos et luota.
Et voi kuulla koko totuutta, jos uskot muuhun.
Et voi nähdä valkeutta, jos katsot "pimeyteen".
Et voi olla rauhassa, jos sua pelottaa.
Sun on vain lopetettava pelkääminen aivan tyystin.

+++


Ohjaus:

Siellä missä sinut torjutaan,
siellä sinuun myönnytään,
näyttämällä, olet lahjakas muualla.
Jätä sulkeutuneet ovet
ja kulje avoimista ovista
tähdäten tähtiisi.
Salli lannistajiesi olla
tsemppaajiasi ja suunnannäyttäjiäsi
kulkemalla pois omalle tiellesi.

Niin saatatte toisenne yhteen.

+++


Kun päämäärä, tarkoitus on paraneminen, on silloin tavoitteena tila, jossa ei ole vaivaa.
Sinne päästään keskittymällä tuohon tilaan siksi, että tuo tavoiteltu tila on se mitä tavoitellaan,
ei mikään muu tila. Siksi se voi johtaa sinne, koska se itsessään on se. Kokoajan se on paikalla,
mutta siihen täytyy keskittyä siinä määrin, että se jää pysyväksi. Siitä syystä paranemisen
(jumaluuden) tilaan pääsy on tietoisuuden olemista kokonaan siinä tilassa, ei osin. Tietoisuudessa
muunnetaan tai unohdetaan ne mitkä siellä eivät ole tasapainon tilassa ajattelemalla, että nekin
ovat tasapainon tilassa.

+++

Maailmaankatsomisleikki:

Mene mihin tahansa paikkaan, esimerkiksi luontoon. Pysähdy, katso ympärillesi, mitä näet?
Käännä päätäsi ja katso uudelleen, mitä nyt näet? Käännä katsettasi vielä muutaman kerran ja
tee sama uudestaan. Havainnoi kaikkea. Kävele muutama askel ja käänny, kyykisty, mene maate tai
tee jokin muu erilainen liike. Katso ja havainnoi taas. Mitä näet nyt? Katso myös samoja kohteita
kuin aiemmin, jos voit. Miten näet ne nyt? Miltä Sinusta tuntuu? Oletko onnellisempi tämän
harjoitusleikin jälkeen? Voisitko havainnoida, kokea maailman ja itsesi joka päivä mielessäsi tai
käytännössä tällä tai muulla tavoin antoisammin? Voisitko lisätä leikkisyyttä päiviisi?

Leikkiminen on todellista.

+++

Kun on tarpeeksi monesti särkynyt,
ei voi enää särkyä.

+++

Älä pakene ongelmiasi,
et pääse niitä pakoon,
mutta kävele niistä ulos,
sillä pääset niistä eroon.

+++

Kun joku sättii sinua,
se ei määrittele sinun tosiolemustasi.
Ei myöskään hänen.
Se kertoo toisen egosta kylläkin.
Ja siitä miten se heijastuu sinun egostasi.
"Ylhäältä katsottuna" toinen tahtoo sinun ja itsensä vapautuvan egon taakasta
tuomalla sen käytännöllisesti esille.

+++

Intohimoisin ja vannovinkin rakkaus on raadollista ja petollista
silloin kun se ei ole rakkautta,
vaan jollain lailla Rakkauden torjumista valeasussa;
pelkoa, ettei osaa rakastaa
tai ettei tule rakastetuksi.

+++

Rakkaus on hyvin yksiselitteinen.
Siinä on vain Rakkautta,
ja selkeys.
Pelko on moniselitteinen.
Siinä on vihaa ja "rakkautta",
pahaa ja "hyvää".
Sekä päänvaiva mikä on mitäkin.

+++


Elämä on Rakkautta.
Mutta millaista elämä on,
on se miten Rakastaa.

+++

Maailmassa on yksi asia.
Spektri,
jonka aallonpituuksia
me olemme.
Ja spektriämme
me käytämme
niinkuin me käytämme.

+++

Raa'an suopea:

Maailmanmeno tuntuu keljulle.
Noin vain tapahtuu haljuja.
Enimmäkseen tekee häjyä.
Ihan kuin sua rangaistaisi
jokaisesta askeleestasi,
ellet täytä mittojasi.
Näin näyttää toimivan
koko ihmiskunta
ja "yläkertakin".
Maailma osoittaa meille itseään
ja tarkkaa laatuaan,
olemustaan.
Se on jättänyt itsensä arvioitavaksi.
Suhtautumisen valittavaksi.
Jospa sitä voi kutsua anteliaisuudeksi,
suopeudeksi.

+++

Luonnollinen oikeudentaju:

Uskoen kaiken menevän oikein,
ei tarvi ajatella tekevänsä väärin.
Silloin toimii automaattisen oikein.
Tuolloin itsekkäät, pahat, teot
on sydämellisesti loppuneet.

+++

Sapen alkaessa kiehua elämän järjestäessä taas "yllätyksiään" oppiensa muodossa,
on paras laskeskella kymmeneen, sataankin, ja hengähtää hetkinen.
Puntaroida miten seuraavaksi tahdon toimia: pysyä tyynenä vai pimahtaa.
Keskustella fiksusti vai räyhätä punaisena. Millaisena tahdon näyttäytyä,
mistä reaktiosta jää oikeasti parempi mieli jälkikäteen. "Tunteisiin menon"
jälkipyykillä on tapana olla tahrainen ja pitkäkestoinen ohjelma.
Rauhallisen toimintatavan jälkipyykki on lähinnä huuhteluohjelmaa.

+++

Ongelmat nivoutuvat yhden ongelman,
ongelmattomuuden ympärille.

+++

Kun saavutat tasapainoa ja mielenrauhaa,
anna palaa.
Älä enää murehdi mitä ikinä taaksesi jätitkään.
Tuona ratkaisevana hetkenä päätät
vedätkö sen takaisin,
vai jatkatko eteenpäin.

+++

No prob:

Maailman "loputon" ongelmavyyhti
sisältää yhden ratkaistun "ongelman":
ongelmattomuuden.
Solmujen ja keinojen
kimurantti labyrintti
on sokea ikuisen ongelmattomuuden ratkaisulle.
Tunnista tämä yksi "ongelma" niin se (kaikki ongelmat) on ratkaistu.

+++

Niinkuin emme ole peräisin eri lähteistä,
eivät ongelmammekaan ole erillisiä ongelmia.
Siksi ongelmat pysyvät niin pitkään,
että se yksi ainoa ongelma, ongelmien harha,
tiedetään olevan ratkaistu sillä,
ettei sitä ollutkaan.
Koska olemme samassa paikassa täällä,
ja siis samasta lähteestä peräisin,
siinä ei yksinkertaisesti voi olla ongelmaa.

+++

Pliis:

Unohdetaan säännöstö.
Jätetään jo termistö.
Sivuutetaan normisto.
Lopetetaan se vääntö.
Luovutaan nyt tuomioista,
etiketeistä,
päänsäryistä.
Lakataan sakottamasta,
kyräilemästä,
katsomasta alta kulmain.
Pliis, ollaan vaan.
Ihmisiä.

+++

Maailmankaikkeus on järjestäytynyt ajatustemme mukaisesti.
Jos valitsemme ajatella toisin, maailmankaikkeus järjestäytyy uudelleen
ajatustemme mukaiseksi. Tämä siksi, että olemme maailmankaikkeuden osia.

+++


Pelko ei tiedä mitä tekee.
Rakkaus tietää mitä tekee.

+++

Kun pelottaa eikä saa siihen siksi mielenrauhaa,
alkaa projisoida pelkoansa muihin, muuhun maailmaan,
kun ei muutenkaan osaa sitä purkaa.

+++

Olennaisen ja epäolennaisen eron huomaa yksinkertaisesti siitä,
että epäolennaisella tavalla toimiessa homma tökkii.
Olennainen ei voi tökkiä.

+++

Keho on paljastava mittari, joka ilmoittaa pelon työn selvästi
silloinkin kun mieli ei sitä tiedosta tai myönnä.

+++


Jos mieli tuntuu olevan yhtä sotkua,
rentouta keho, keskity hengitykseen.
Mielenkin on silloin pakko rentoutua ja seljetä.
sillä se ei ole konkreettisesta kehostamme erossa.

+++

Totuudenmukainen maailmankuva on näkemysten yhdistämistä,
ei näkemysten erottelua.

+++

Myönteisyyden voitto:

Mitä muutakaan mikään kielteisyyden muodoista voisi olla kuin myönteisyyden kieltämistä?
Eikö silloin olekin ilmiselvää kumpi siinä voittaa?

+++

Merkittävintä uskonkysymyksissä on,
että "ateistikin" voi rukoilla,
ja uskoa.

+++

Jotta saisi rauhan ja hyväksytyksi tulemisen tunteen,
edellyttää se, että ymmärtää kaiken samalla viivalle,
jumalankin.

+++

Olemme niin pyhiä,
että voimme kätkeä pyhyytemme,
mutta emme kuitenkaan voi uudelleenmääritellä meitä epäpyhiksi.

+++

Kun haluat paranemisen ja onnen määrittelet haluavasi hyvää.
Ja jos todella niin tahdot sinun täytyy luopua kaikesta "huonosta"
viimeistä piirtoa myöten,
sillä päämäärässäsi tuskin voi olla mitään sen vastaista.

+++

Kirjoittaessani jotain tällaista toistan itsestäänselvyyksiä ja kliseitä,
mutta näyttääkö maailma sellaiselle, että itsestäänselvyydet olisivat selvillä?

+++

Yltäkylläisyys:

Jos Alkulähteessä on kaikki, niin Alkulähteestä erossaolon kuvitelma
synnyttää pakostakin haluja, jotka pohjautuvat puutteen uskomukselle.
Halujen tyydyttämisellä ruokimme itsessämme olevaa tyhjyyden tunnetta.
Sekin on Alkulähdettä, mutta yleensä vaivan takana, koska vaiva on
puute-uskon luonne. Siksi Alkulähteen oivaltaminen tarkoittaa haluista
irtipäästämistä. Se ei ole kidutusta eikä riutumista, vaan vain sen
vastaanottamista mikä meidän todellinen osamme on.
Yltäkylläisyys.

+++

Vain se, että näkee syyllisiä
saa tuntemaan syylliseksi.

+++

Jos Alkulähteen maailmankuva on ainoa johdonmukainen, oikeudentajuinen ja
kirkas, sen kumoamista yrittävä maailmankuva ei voi olla muuta kuin
nurinkurinen ja hätää tuottava. Ja kun paluu Alkulähteen maailmankuvaan
alkaa hädän keskellä kiehtoa on selvää, että nämä kaksi näkemystä ovat
aluksi huutavassa ristiriidassa mikä aiheuttaa lisähämmennystä.
Näitä kahta on sellaisenaan mahdotonta yhdistää.
Mutta luopumalla toisesta (nurinkurisesta) ne yhdistyvät.
Antamalla olla sen mikä ei palvele tekee siitä palvelevaa voimaa.
Ja niin epäkelpo maailmankuva suoritti kelpoisen tarkoituksensa.
Mahdoton yhtälö ratkaistiin onnistuneesti.

+++

Tässä maailmassa pääset täydelliseen autuuteen.
Vastaanpyristelysi määrästä riippuu menetkö sinne
helpon vai vaikean kautta.

+++

Et voi mitenkään estää itseäsi tai muita
paranemasta tai olemasta
jumalallisia,
päätymästä totaaliseen vapauteen.
Voit vain yrittää vaikeuttaa sitä
omalla kustannuksellasi
...ja vapautesi eduksi.

+++

Tämä on Rakkauden planeetta.
Rakkauden silmin tarkasteltuna.
Kaikki asiat koettelemuksineen täällä
lukeutuvat saman Rakkauden otsakkeen alle.
Kuten kaikkialla.

+++

Ajattelematta mitään
ajattelee kaikkea.

+++

Kuten "kuolemassa" jokainen päästää irti taakoistaan viimein,
niin jokainen voisi, ja niin kuuluisikin,
päästää irti jo juuri nyt, eläessään.

+++

Jälleensyntymässä tullaan uudelleen opettelemaan elämää ilman taakkoja.
Ja niin monta kertaa se tapahtuu, että ihminen on sen oppinut:
elämään omana itsenään;
ilman taakkaa.
Me tahdomme tehdä sen, sillä siksi tänne tulimme.
Täällä ei oikeastaan ole muuta opittavaa kuin elää ihmisiksi,
kielteisyyteen taipumattomiksi ihmisiksi,
Rakkaudellisiksi olennoiksi.
Täällä on paratiisia kylliksi.

+++

Meditoi,
tai huuda,
punnerra,
hakkaa halkoja,
juokse maratoneja,
ärjy bändeissä,
pogoa festareilla,
maalaa hulluja tauluja,
otsa hiessä,
tai iisinä.
Löydä keinosi
kanavoida ulos
sun stressiä.
Pääasia, ettet lisää sitä.

+++

Omaa mieltänsä parantamalla parantaa muiden mieliä,
kollektiivista tajuntaa.
Jos yrittää parantaa muita parantamatta itseään,
lisää parantamisen tarvetta.

+++

Henkistymisen ratkaisuvaihe:

Varjominä (eli pelko, vanha persoona) henkistyessään puhuu itsestään ja 'varoo'
itseään tyylillä: "se on se naurettava varjominä, joka siinä mesoaa, älä sitten mene
kuuntelemaan sitä". Todellisuudessa siinä on äänessä varjominä itse ja sen ohjaukseen
tarttuessa on pian solmussa. Se yrittää hämäämällä ylläpitää itseään ja todellakin osaa
kerjätä huomiota. Sen näennäisen viisaasta sanasta tulee kuitenkin äkkiä tuttua egon
työtä: katkeraa, ylpeää, pelokasta, vihaista, lopulta sekavaa ja sairaalloisen tuhoisaa.
Mutta siinäkin sen ainoa todellinen tehtävä paljastuu: ei jää muuta keinoa kuin
kokonaan hylätä se.

Varjominän tavoin on varmasti tehty monet orjuuttavat ja tappelevat henkiset
kuppikunnatkin.

Tosiminä on hiljaisesti luottavainen ja huomioi vain tyynesti sen mitä on meneillään.
Tosiminän ohjaus ei vaadi ponnistelua, pähkäilyä, eikä kiukuttelua. Tosiminän voi
vain antaa tulla esiin. Se ei tarvitse todisteita.

Ja lopulta varjominä (ego) ei ole sen mystisempi käsite kuin vanhoista kaunoista ja
kaikista peloista irtipäästö.

+++

Egominän toiminta on rajallista,
tosiminän toiminta rajatonta.

+++

Todelliseksi Itseksi Rakkauteen:

Henkistyvä egominä ottaa henkisyyden kerskailun, tuomitsemisen, analysoinnin ja
paasaamisen välineeksi, mutta myös itsensä surkuttelun nenäliinaksi. *
Todellinen minä seurailee ja ohjailee tilannetta silti yhtä järkkymättömän
vakuuttuneena onnistumisesta kuin Alkulähde. Egominä ei voikaan sinänsä
saavuttaa todellista henkisyyden leveliä, sillä se viimein sulaa ja haihtuu siihen.
Muuntuu siksi mistä se joskus tehtiin. Todelliseksi Itseksi Rakkauteen.

* nämä runot ovat tietenkin siitä vapaita ;)

+++

Joka aamu on edessäs
tyhjä valkoinen paperi.
Siinä valkoisessa on sävyt,
joista valitset haluamasi.
Piirtyy silloin päiväsi ensipiirto,
jota lähdet eteenpäin työstämään.
Kuvita hyvä päivä.

+++

Universumi on hereillä:

Universumiko unta?
Tavallaan niin.
Jos et näe sen kauneutta,
on se silloin sinulle unta.
Tähdet, Tellus ja solusi
ovat erittäin hereillä,
ellet pidä niitä vähäpätöisinä,
ellet uneksi paremmasta
kuin mitä tämä jo on.
Sillä emme voisi olla
loistokkaammassa paikassa.
Ja vaikka nukkuisit,
olet siltikin hereillä.
Ja "taivaaseen" päästessäsi
tajuat tulleesi sinne taivaasta.

+++

Muutoksen aika:

Kun on sinulla haasteita kuvittele eteesi kaksi pulloa.
Toisessa on myrkkyä ja toisessa lääkettä.
Myrkky on kielteisyyttä ja lääke myönteisyyttä.
Kumpaa aiot juoda tilanteeseesi ja itseesi?
Muista vielä, että myrkky turmelee varmasti,
ja lääke pelastaa varmasti.
Pidä myös mielessäsi, että joit jo myrkkyä tarpeeksi
saaden siksi haasteita tiellesi.

+++

Saat tarvitsemasi tiedon.
Mitä sinulle ei kerrota, sitä et tarvitse.
Älä yritä kulkea suljetuista ovista.
Tietosi ovet ovat jo avoinna.

+++

Tarpeeton huoli:

Jos olet pulassa ja ajattelet tilanteen olevan toivoton,
maailmalla on jokin ihmeellinen ratkaisukeino siihenkin.
Mutta jos pähkäilet mikä se on etkä usko siihen,
kieltäydyt siitä. Ja tilanne junnaa.
Jos antaudut ja luotat, asiat ratkeavat
helposti ja huolettomasti.
Ne ratkeavat joka tapauksessa parhain päin,
joten huoli on turhaa.

+++

Taakkojen paino on niin suuri
kuin minkä suuruuden keksimilleen taakoille on asettanut.
Hän, joka selviää helpolla on ajatellut elää kevyesti.

+++

Pelko on aina tuomitsemista (ja tuomituksi tulemista).
Pelko on aina ikuisen rauhan hylkäämistä.
Ja luottamus on aina suvaitsevaisuutta (suvaituksi tulemista).
Luottamus on aina ikuisen rauhan tervetulleeksi toivottamista.

+++

Jos Rakkaudessa ei ole hätää,
on yksi asia varmaa:
ei voi tuntea rauhaa pelosta käsin.

+++

Jos on yksi Totuus,
ei voi olla muita totuuksia.
Silloin ei voi olla kiistoja totuudesta.
Tuon yhden Totuuden täytyy olla ikuinen ja kaikkialla.
Väliaikainen ja jaoteltu totuus ei olisi totuudenmukaista,
vaan epävakaata.
Ei ole edes väliä käsittääkö Totuutta, sillä sehän pysyy.
Täydellä syyllä voi heretä taittamasta peistä.

+++

Pelon väylille lähtiessä
läksii sooloilemaan ja hortoilemaan
pitämättä maailmaa kädestä,
sillä maailman ollessa laadultaan yhteinen
se ei toimi pelon vastakkainasettelulla.
Siksi pelosta, oli se miten aggressiivista
tai kiintyvää tahansa, seuraa vain ontto
yksinäisyyden ja sairauden eristystila.
Sellaista ei ole olemassa.

+++

Pelko etsii pelastusta ulkopuolelta.
Se etsii myös uhkia ulkopuolelta.
Se ei etsi pelastusta sisimmästä.
Ei liioin se katso uhkien tulevan sisimmästä.
Koska pelko ei usko vastausten olevan sisimmässä.
Vastaus, pelastus ja suurin mahti on juuri siellä.
Ja juuri se tekee pelosta olemattoman.

+++


Kun ei itse huomaa epäluottamuksensa toimintaa
maailma huomauttaa siitä.
Huomautus on yhtä ankara kuin huomioimattomuuden määrä.
Elämä jaksaa huomauttaa kunnes oppi menee kokonaan perille.
Itse asiassa sinä opetat itseäsi.
Maailma vain tarjoaa siihen puitteet.


+++

Pelko loppuu silloin kun lakataan pelkäämästä.
Keino siihen on luottamus, rauhallisuus ja ilo.
Se on hyvin yksinkertaista ja yksiselitteistä.

+++

Rakkaustestit:

Niin kauan kuin pikkuisenkaan pelkää,
tilaa itselleen testejä, joissa kohtaa pelkonsa.
Testien sävy luonnollisesti on pelkosävyinen.
Silloin punnitaan jatkaako pelkäämistä vai
valitseeko luottamuksen.
Kielteisyyden vai myönteisyyden.
Pelon määrän vähetessä testien rankkuus laimenee,
mutta samalla niistä on tapana tulla vaativampia tasonnostoja,
joissa on mahdollisuus jalostaa oppimaansa.
Tarkemmin katsoen huomaa:
joka testi on sama testi.
On vain yksi läksy.

+++

Yhtä pitkään kuin pelkää uskoo "karmaan".
Aina kun on pelkoa on syyllisyys,
ja halu syyttää, joka lisää syyllisyyttä.
Joka kerta kun toimii pelolla
on sillä pelottavat seurauksensa.
Kerta kerran jälkeen siinä kierteessä
pelko lisääntyy, kunnes se on niin raskasta,
ettei jaksa kuin luovuttaa.
Mutta heti kun valitsee luottaa
on sillä vapauttavat seuraukset.
Silloin suuntaa sinne missä
on ikuinen autuus.
Karmasta opitaan ulos
sen tiedon valon lisääntyessä,
että sinä et ole karmainen.

+++

Pientä luokittelua:

Mielen siivoamista, pelkokäsittelyä, paranemista voi suuresti auttaa pieni luokittelu.
Jopa karkeasta luokittelusta on apua kun luokittelee pelko -sanan alle kaiken
mahdollisen kielteisyyden, sekavuuden ja epätasapainoisuuden.
Sitten vain antaa sen kaiken mennä aina kun niiden kiusaukset pyrkivät esiin.

+++

Salatusti heikkoitsetuntoinen pitää itseään muita parempana.
Kätketty ylpeys esiintyy alemmuudentunteena.

Hyväitsetuntoiselle jokainen maailman asia näyttäytyy samanarvoisena.
Silloin eriarvoisuutta tai näkemyskiistoja ei hänelle ole.
Samalla hänellä ei ole halua luokitella ketään edes heikko- tai
hyväitsetuntoiseksi, sillä hän näkee "heikkoudenkin" vahvuuden.

+++

Ilman esteitä:

Kun tuntee itsensä alistetuksi, pompotelluksi ja seiniin paiskotuksi
aina nöyrtyen ja myöntyen hiljaa ja kiltisti osaansa,
on juuri niin tehnyt.
Ja kun mitta on täysi ja katsoo olevan oikeutettua kerrankin
älähtää ja räjähtää, jottei olisi ainiaan alistettu,
tekee siinä silloin juurikin alistumisliikkeen.
Puolustautuminen on alistumista pelkoon.

Aidosti vahva ihminen ei järky suuntaan taikka toiseen
muiden negaatioista. Sen sijaan hän ymmärtäen ja viisaana jatkaa
eteenpäin, sillä hän tietää mitä tekee ja minne menee.
Ilman esteitä.

+++

Kuvitelman kanssa:

Etsiessä "karmaansa" ja syitä pelolleen;
mikä sitten on se pelon alkusyy, mitä ja milloin valitsin väärin?
Epäolennaista on vastausten etsiminen, kun peruskysymyksessä on ratkaisu.
Ongelma piilee siinä, että moinen kysymys on koskaan esitetty,
sillä siihen ei ole vastausta mitä ei voida edes kyseenalaiseksi asettaa.
Pelko on kuvitelma eikä väärin voi valita.
Jos näin ollen kukaan tai mikään ei voi kumota Alkulähdettä,
silloin koko kysymys, kaikki pelko, on kerrassaan yhdentekevää ja tarpeetonta.
Se sinun tuli kaikesta tästä vain käsittää.
Ennen sitä ainoastaan opit elämään kuvitelman kanssa.

+++

Päättyisikö maanpäällinen elämä valaistumisessa (pelosta vapautumisessa)?
Miksi niin pitäisi käydä?
Eikö vain pelko ole sitä mieltä, jotta valaistuminen ja onni estyisi maan päällä?
Jumala ei epää keltään ikionnellista elämää maan päälläkään,
koska jumala on jo täälläkin.
Jumala ei epää meiltä mitään.
Ei edes epäämisen uskomustamme.
Olemme ikuisesti vapaita jokainen hetki.

+++

Tajunta:

Haasteet saavat meidät lopulta tajuamaan kuinka teemme ne itse,
ja sen ajatuksen ahdistavuus ja ärsyttävyys saa meidät lopulta tajuamaan
kuinka vapaita olemme luodessamme aina todellisuutemme, ja
tajutessamme kuinka Alkulähde näin työskentelee kaikessa
tähän oivallukseen päästäksemme, käsitämme viimein olevamme
itse Alkulähde, joilloin meiltä katoaa kaikki vaivan aiheet
ajattomaan täydellisyyden rauhan ja ilon tietämykseen.

+++

Itsepalveluautomaatti:

Jokainen meistä on niin pyhä, että tiuskien ja väsyneenä kun tahtoo
ongelmiinsa apua, saa heti lisää ongelmia. Keskittymällä ongelmaan
saa sen pysymään. Maailmankaikkeus ei piittaa siitä miltä se tuntuu.
Se vastaa vain pyhien mieliemme kutsuihin kuuliaisesti. Sen vuoksi
äkäily ja hermoilu ei tuota rauhan tulosta. Mutta rauhoittuminen ja
luottaminen tuottaa. Se on yhtäkuin jokainen tekee itse todellisuutensa,
joka vastaa täysin kunkin mielen laatua.

+++

Tämä on vapaan valinnan ja siksi haasteiden todellisuus. Voit valita
täällä ikuisen ilon sijasta väliaikaisen surun. Kun niin valitsit,
sitä siis saat. Kunnes ymmärrät valita toisin. Täällä ei olisikaan
haasteita eikä valinnan vapautta, ellemme olisi jumalallisia olentoja.
Näennäisesti vaikutamme epäjumalallisille melskatessamme täällä
barbaarisesti. Emme kuitenkaan pystyisi tehdä niin, jollemme olisi
sitä itse valinneet. Tässä tyrmistyttävässä huomiossa on mieliemme
temppujen kätkemä pyhyytemme. Tuo nurinkurisuus ja paradoksaalisuus
on se meidän janoama pelastuksemme.

+++

Elämä on kuin hyppy tuntemattomaan
laskuvarjolla tai ilmankin.
Sun vaan täytyy luottaa
elämä saa sut kiinni
ja osaat liitää itsekin.
Se on elämän laatu,
etkä voi sitä rimpuillen
tai millään muuttaa.
Ja silloin kun vapaasti putoat
huomaat pian lentäväsi.
Pääsit turvassa perille.

+++

Elämä ja vedessä kellunta on samanlaista.
Jos antautuu, luottaa eikä epäröi,
kelluu vaivatta, pysyy pinnalla.
Räpiköiden hätääntyen voimattomana hukkuu.
Pääsee silloinkin johonkin.

+++

Ihminen on kuormittuja ja kuormittaja,
aina pelkästään itselleen.
Ihminen on keventyjä ja keventäjä,
yhä vain itselleen.
Kukaan tai mikään muu ei tee sitä.
Jos niin ei olisi,
voisimme ollakin uhattuja.

+++

Hengellä ei ole syytä todistella kuka on,
sillä todistelu perustuu epäilykselle
ja ego on epäilijä.
Siksi vain pelko lopulta todistelee
"olen pyhin itseni".
Todistelija on se osa sinua, joka oppii
takaisin sen itsestäänselvyyden,
joka on niin Pyhä,
ettei se vaadi todisteita.
Ja sen tähden Henki löytyy niin hyvin
hiljaisuudesta.

+++

Pelot ovat arvaamattomia
ja niillä on "arvaamattomat" seuraukset
niiden luonteen seurauksena;
pelot ovat epätietoisuutta,
arvaamattomuutta ja holtittomuutta.
Ne ovat sellaisia yksinkertaisesti siksi,
koska Totuus on stabiili, Tieto on varmaa,
ja pelot ovat kyseenalaistaneet sen.
Seurauksena siitä syntyy varmasti epävakautta.
Tarkemmin sanottuna epävakauden vaikutelmaa,
sillä Totuuden voi yrittää kyseenalaistaa
ja astua siitä syrjään,
mutta Totuuden vakautta ei pystytä koskaan muuttamaan.
Etkä voi poistua siitä, koska olet Totuus.

+++

Vaikka sinulla olisi ääretön määrä valinnan mahdollisuuksia,
sinun ei ole syytä pohtia teitkö oikein, sillä olet joka tapauksessa
valitsemallasi tiellä, eikä maailmankaikkeus erehdy millään tiellä.
Tässä hetkessä sinä kuitenkin koko ajan valitset millaiseksi
tuo sama ikuinen hetkesi muuttuu. Pidä siksi huomiosi vain siinä
mitä tahdot siitäkin huolimatta, että saisit maailmalta muunlaisia
impulsseja.

+++

Yhä perillä:

Ja koska et kuitenkaan voi muuttaa maailman menettelytapoja
voit mielihyvin antautua.
Koska kuitenkin olet jo täydellinen,
sinun ei kuulu kuin olla.
Jos toimisit muulla tavoin
yrittäisit puuttua siihen mikä on valmista ja muuttumatonta.
Ja kun et siinä voi onnistua (koska se ei ole mahdollista tai tarpeen)
siitä seuraisi epäonnistumisen ja puutteen tunne,
jonka selvittäisit luopuen siitä
uskoen olevasi yhä perillä.

+++

Ollakseen vastuullinen ei edellytä käymistä töissä tai sääntöjen noudattamista.
Se ei myöskään edellytä, että mukaudut normeihin.
Se ei sen enempää vaadi olemista vihreä, oikealla tai vasemmalla,
ei kuukausilahjoittaja tai barrikaadeilla.
Ottaakseen todellisen vastuun ymmärtää vain mitkä seuraukset ovat syillä,
ajatusten ja valintojen laadulla.
Sen tajutessa toimii aina kunnioittaen ja rakkaudellisesti,
vaikkei se olisikaan joka kerta muiden mielen mukaista.

+++

Anna aurinkosi paistaa:

Tämä on maailmankaikkeuden kolkka,
jossa yhteyttä Henkeen voidaan itse sumentaa.
Sen tulokset koetaan myös itse
ja varsin kouriintuntuvasti.
Tässä kolkassa ei siltikään voi
sitkeinkään sumu olla hälvenemättä.
Sinunkin sumupilvesi haihduttaa
iäti kirkkain aurinkosi.

+++

Kielletty hedelmä:

Sinä olet täydellisyys ja sinussa on kaikki.
Olet valinnut elää kiusausten paikassa,
jossa voit langeta
ajatukseen epätäydellisyyden mahdollisuudesta.
Ja jos unohdat Totuuden,
puraiset "kielletystä hedelmästä".
Tuo hedelmä on pelon hedelmä.
Siinä on halut ja kiusausten kierre.
Siinä on riidat ja sodat.
Joka puraisu siitä on huumaavan kiehtova,
mutta takautuvasti niin katkeran kalkin makuinen.
Ja olet ansassa, hädässä, myrkytetty, maailman murjoma.
Silti janoat sitä lisää.
Niin kauan, ettet kykene sitä enää nielemään.
Olet niin pohjalla epätäydellisyyden ajatuksessasi,
että alat miettiä mahdollisuutta paremmasta,
jopa täydellisyydestä.
Sinun mieleesi jäi Valon pilkahdus,
johon tartut ja jonne alat kurottaa itseäsi takaisin.
Teet kielletystä hedelmästä ensin vihollisesi,
sitten opettajasi,
jonka kautta pääset takaisin Valoon.

+++

Valitessasi pelon kiellät aidosti rohkean ja viisaan Itsesi.
Koska pelossa kiellät Itsesi, et käsitä Itseäsi.
Oikeasti olet yhtä kaiken kanssa,
mutta pelossa tunnet olevasi erillään kaikesta.
Siksi näet uhkia, mutta samalla kaipaat jotain puuttuvaa.
Kun et käsitä Itseäsi, et käsitä muitakaan.
Siksi et käsitä koko maailmaa.
Ja sinua lisää pelottaa.
Tulee tarve puolustaa omaa kenttää ja vahtia selustaa.
Näin ollen pelätessäsi et edes ymmärrä ja myönnä pelkääväsi,
vaan uhittelet.
Tai jos myönnätkin pelkääväsi et ymmärrä sen taustoja.
Siksi, ettet ymmärrä koko kuviota et tiedä mitä teet,
vaikka kovasti niin luulisitkin,
ja siitä syystä pelkääminen on salakavalaa.
Viimein onnistuessasi käsittämään pelon taustat,
avaat ovet Itseesi.

+++

Väsymätön Henki:

Henki ei väsy.
Pelkominä väsyy.
Se on "pirteä ja järkevä",
kunnes se kuluttaa itsensä loppuun.
Silloin siitä tulee sekopää.
Viimeistään silloin ihmisen olisi osattava kuunnella
Hengen opasta sisimmässään,
muuten tuloksena on jokin ihmiskunnan totutuista katastrofeista,
joko yksilön tasolla tai laajemmin,
riippuen millä tavalla yksilön pelkomieli pettää.
Jos ihminen sen sijaan uskaltaa kuunnella Henkeä,
eli Itseään,
tulokset ovat päinvastaiset,
onnelliset.

+++

Viattomat tasot:

Olemme etäännyttäneet itsemme viattomasta olemuksestamme.
Puolustaudumme ja varaudumme
näyttelemällä vakavamielistä ja tärkeää.
Emme kykene silti paeta tarvettamme olla viaton ja leikkimielinen.
Kun tuo padottu leikkisyys puskee painepanssarimme lävitse,
syntyy "hölmöilyä" ja "noloja tilanteita",
joista haluamme rangaista itseämme ja toisia kurinpalautukseksi.
Seurauksena on ahdistuneita särkynytsydämisiä traagisia kohtaloita,
joita surkutellen ihmettelemme,
jatkaen kuitenkin samaa tiukkamielistä marssiamme.
Mitä pikimmin löysäämme ja nauramme itsemme kanssa törttöilyillemme
sitä nopeammin pääsemme takaisin viattomille tasoillemme.
Niiksi ihmisiksi, joita me olemme.

+++

Kuka muukaan kuin todellisesta voimastaan vieraantunut
sairastuttaisi ja tuhoaisi itseään ja muuta maailmaa
arvoansa pönkittääkseen?

Kuka muukaan kuin tuhoutumaton ja ikivoimakas
voi niin uskomattomasta haasteesta selvitä?

+++

Suurimpia henkisiä harhoja on haavekuva kodista valossa, joka ei ole täällä.
Se perustuu samalle vihreämmän ruohon ja aidan toisen puolen houkutukselle
mitä tunnemme maallisista asioista.
Se saa ihmiselämän mielletyksi onnettomaksi kärsimysnäytelmäksi,
jossa hengellisyyskin on kamppailua paremman ihmisen ja hänen taivaspaikkansa
arvosta.
Mikä muu meistä voisi tehdä onnellisia ja terveitä sekä hengellisesti hereillä olevia
kuin käsityskyky siitä, että Valo on täällä juuri nyt ja kaikki on hyvin
tällä hetkellä.

+++

Asia, jota ei voi liikaa toistaa:

Kun et usko negaatioihin, ne eivät silloin sinua koske,
ja olet niistä vapaa.
Nykyisyyden tai menneisyyden taakka ja tulevan huoli
rasittaa sinua vain niin kauan kuin annat,
riippumatta sen sisällöstä.

+++

Velvollisuudentunnottomuus:

Älä tee mitään velvollisuudentunnosta,
sillä velvollisuus yrittää paikata kuviteltua puutetta,
jota ei siksi tulla siinä koskaan tyydyttämään tarpeeksi.
Älä siis kuluta energiaasi pakertamiseen,
kun voit tehdä jotakin sydämesi valmiudessa.
Älä siis edes rukoile, koska sinun täytyy.
Saat pään ja elämän tilttiin.
Toimi, sano, mitä tahansa niin, että tarkoitat sitä,
ja se riittää.
Saat pään selkeäksi
ja enemmän hyvää kuin uskallat toivoa.

+++

Peloista vapautuminen ja paraneminen on portaittaista.
Ensin miettii mikä minua vaivaa,
sitten pohtii miksi minua vaivaa,
ja työskentelee syiden parantamiseksi,
sitten niistä irrottautumiseksi,
lopulta ohittaa vaivan ajatusta,
kunnes kokonaan tiedostaa:
minua ei vaivaa eikä pelota mikään.
Olen luonnostaan vapaa.

+++

Voi kohdata pelkonsa monin tavoin.
Hiljalleen, shokkihoitona, miten vaan.
Mutta jokainen kohtaa ne.
Ja jokainen niistä pääsee.

+++

Uskollisuus:

Jos haet uskollista kestävää ihmissuhdetta,
ole ensin uskollinen itsellesi.
Ole samalla uskollinen koko maailmalle.
Toisin sanoen Rakasta,
eli kunnoita myötätunnolla ja viisaudella
itseäsi ja universumia.
Niin tunnet itsesi ja muut
saaden kukoistavat ihmissuhteet.
Siitä se tosirakkaus leimahtaa.

+++

Se puolustautuu, joka pelkää.
Se uhittelee, joka tuntee itsensä heikoksi.
Se pelkää, joka ei ymmärrä.
Tosiasioita.
Se, jolla on ymmärrys
tuntee itsensä niin vahvaksi,
ettei voi tulla uhatuksi,
eikä Totuutensa voi tulla romutetuksi.

+++

Pelot ovat itsepintainen asia, mutta saattaa tuoda aivan uutta näkemystä,
jos tarkastelet pelkoja näin:

Jos hivenenkään pelkää esimerkiksi toisia ihmisiä, arvelee silloin itsensä
haavoittuvaksi ja toiset yli jyrääviksi, jolloin antaa muille luvan
hyökätä kimppuun, ja sopivan tilaisuuden tullen näin käy.
Onko sellainen ajatusmalli järkevä, jos tahtoisit voida hyvin?
Onko se hyvä tapa elää, jos haluaisit kokea rauhaa?
Ajattele sitten, että koska kykenit tekemään noin vahvan itsetuhoisan mallin,
kykenet kääntämään sen toisinpäin, eduksesi.
Sitten käännät sen yhtä itsepintaisesti, mutta lempeästi siihen miten oikeasti
tahdot elää.

+++

Kun on kääntänyt ajatusmaailmansa useasti jo ympäri,
muttei vieläkään voi hyvin, täytyy se kääntää tai muokata vielä
ainakin kerran.
Mielenrauhasta ja terveydestä näkee suoraan asennemaailmansa
todenmukaisuuden.
Kun olet terve ja kaikin puolin hyvinvoiva, olet löytänyt
maailmankaikkeuden rytmin ja sävelen. Totuuden.

+++

Mikään sun ulkopuolelta ei kiusaa sua.
Ei ole uhreja.
Et ole omien uskomustesikaan uhri.
Mielessäsi pyörii se mihin uskot,
ja mitä et usko sitä ei mielessäsikään ole.

+++

Tehokkaat "johtajat" ovat heitä, jotka varmoina ja
elämäntehtävänsä tiedostavina opastavat muita
pitämättä itseään johtajana, vaan samanarvoisena
muiden rinnalla.

+++

Kaikki se traagisuus mitä Maan päällä teemme tarvitaan
vain älytäksemme ettemme tarvitse sitä.
Elämme epäsovussa vain älytäksemme sopuisan elon.
Se on julmien kohtaloiden tarkoitus.
Kompastumme, jotta tietäisimme miten ei kompastuta.
Mikään julmuus ei silti hetkeäkään ole suotavaa tai tarpeen.
Se on valintakysymys.

+++

Pelko sokaisee.
Peloissaan janoten tietoa blokkaa sen tai ei sitä näe.
Pelko kun on selvästikin tiedosta ja rauhasta kieltäymystä,
jos sitä huomaa tarkastella tuokion verran sivusta.
Peloissaan ei yksinkertaisesti näe selkeästi.
Ja se pelossa on kaikkein vaikeinta hahmottaa.
Jos rohkenet muutamiksi hetkiksi rentoutuen vaientaa tuon
sisäisen hälinäsi, löydät avaimen, jolla avaat pelkolukot
ja jokaisen muunkin mysteerin.

+++

Paine:

Yrittäessä skarpata kämmäilyn välttämiseksi, kämmää.
Yritettäessä pitää jotakin nuhteettomana, nuhdellaan.
Niin kauan kuin roikutaan virheellisyyden käsitteessä,
havaitaan virheitä.
Heti kun uskotaan täydellisyyteen totaalisesti,
nähdään pelkkää täydellistä ja oikeaa.
Paineetta.

+++

Maailman moottori:

Jokainen rukoilee alati.
Hän, joka on ärtynyt rukoilee ärtymystä,
sitä saaden.
Hän, joka on tyytyväinen rukoilee tyytyväisyyttä,
sitä saaden.
Minkälaisilla kierroksilla pidät moottoriasi
määrittää millä kierroksilla maailma ympärilläsi pyörii.

+++

Vetovoima:

Minkä reaktion jokin tilanne herättää on se mikä on tuon tilanteen synnyttänyt.
Näin joka energia ja joka tilanne hoitaa itsensä tasapainoon,
vetäen puoleensa itsensä ja raueten.

+++

Pyhyys:

Elämän kamppailut johtuvat pyhyydestäsi.
Sinua ei voida auttaa, jos et pyydä.
Apu ei toimi, jos et usko sen auttavan.
Jos pyydät kielteisesti apua, saat kielteisyyttä,
vaikka pyytäisit sanallisesti hyvää.
Ja yhtä kauan kuin murehdit ja ihmettelet
"mikä tässä elämässä mättää"
et tunnusta pyhyyttäsi.
On kitkerää myöntyä kuinka itse toteutti
joka haasteen ja vain siksi,
että havahtuisi siihen.
Mutta on majesteetillista siinä samassa
huomata rajaton voimansa
ja maailmankaikkeuden lempeä hyvyys.
Jos pystyt elämään "tappioksi"
yhtälailla myös voitoksi.
Siihen tarvitaan pelkästään ajatus,
josta elät todeksi aivan jokaisen yksityiskohdan.
Niin "epäonnistumiset" kuin onnistumisetkin toteutuvat
samaisella maailmankaikkeuden täsmällisellä tarkkuudella,
sinun voimallasi.
Jokainen alitajuntasi tiedostamattominkin sävy vaikuttaa
joka hetki todellisuuteesi.
Voi olla murskaavaa havaita se, mutta se toimii sinun eduksesi.
Sinä todellakin teet sen kaiken.
Sinun annetaan armollisesti tehdä se.
Ole Hyvä ja käytä Pyhyyttäsi sen Pyhyyden arvoisesti.

+++

Oppiläksyt:

Hankaluuksien loppumiseksi on ensisijaista oivaltaa
mitä ne ovat.
Ne ovat oppiläksyjä, jotka olet valinnut elämääsi
vapautuaksesi niistä.
Ne ovat jotain mitä tahdot käydä läpi
"korkeamman tarkoituksen" vuoksi.
Sen sinä tosin olet unohtanut.
Mutta se sinun on tarkoitus muistaa.
Jos muistaisit sen olisit kaiken oppinut ja kaikkitietävä.
Ja se on sinun päämääräsi.
Usko tai älä, näitä läksyjä sinulle jankataan väsymättä,
kunnes opit ne.
Uskot lopulta, sinä niitä soudat ja huopaat,
kunnes opit ne.
Opin käsittäminen vaatii niiden täydellistä hyväksymistä
ja nöyryyttä.
Kun sisäistät mitä niissä haetaan ja mitä sinulta odotetaan,
älä tingi, vaan ole vahva kiusauksia ja vanhoja virheitä kohtaan.
Toimi niin kuin Tiedät olevan tarkoitettua ja parhaaksi.
Toimiessasi niin läpäiset testit
ja palkintosi on vapaus.

+++

On lohdutonta kuulla hädän keskellä "jokaisen on ongelmansa itse hoidettava
ja suosta noustava". On kauheaa, kun tuskissa sinua ei auteta, vaan jätetään
kärvistelemään tuon nasevan neuvon kera. Mutta niin se on. Sinä nouset siitä.
Jollakin tavalla. Jonain hetkenä olet tuskaton. Sinulla on selviämisvoima.
Et voi jäädä millään mittapuulla ikuiseen kärsimykseen.

Vapautumisen "uudistisyntymisprosessi" ei sekään kuten ei maailmakaan
riipu ajan harhasta. Koko prosessi kun on harha. Paranet hetkessä, jos onnistut
sen ajattelemaan ja tuntemaan niin. Olet jo terve syvällä sisimmässäsi.

Mitä vapaammin ja luottavaisemmin annat prosessin ja sen tunnetilamyrskyjen
nousta ja tyyntyä sitä nopeammin ja helpommin sen läpikäyt. Hidas ja pitkä tie
siitä tulee, jos yrittää tukahduttaa ja tulpata nuo mitä mystisimmät tilansa, jotka
sielun syvyyksistä nousevat. Sekasotku siitä syntyy, jos yrittää tulkita sen joka
nyanssin. Ja paniikki siitä tulee, jos pelkäät sairauksia ja kuolemaa.
Vältä umpikujat valitsemalla vakaasti uskosi; uskosi paranemisesta ja onnesta.
Älä horju näkemyksestä toiseen, jottet myrkyttäisi itseäsi tuhatkertaisesti.

Jos joltain lohdun sanan kuulet, anna niille ruusuinen kiitos ja arvo.
Luota, luota, luota. Sinä selviät ja paranet.

+++

Suurin osa henkisyyden ja henkisten hoitomuotojen harjoittajista toimii
hoitamattomien mielenterveysongelmiensa eli pelkojensa lipun alla
ja perii siitä enemmän tai vähemmän rahallista korvausta.
Se ei ole tuomittavaa, mutta se ohjaa ihmisen ennemmin tai myöhemmin
ulos siitä. Miten syvälle harhauskomusten labyrinttiin sisäänajaa itsensä
sanelee tuon tien henkisen ja fyysisen hinnan, jonka itselleen langettaa.
Tuolla petollisella karulla väylälläkin on sama hyvä päämäärä;
jokainen oppii kuuntelemaan Itseään (Totuutta, jumalaa).
Ihminen aina itse huijaa ja puoskaroi itseään. Ihminen aina ihmeparantaa
itsensä. Hoitomuodot, joita hän ottaa ovat tuon kaiken ymmärryksen
tukena, niin vilpittömimmät ja totuudenmukaisimmat kuin katalimmat
valheetkin. Hoitomuodot ovat hänen mielensä kuvastimia.

+++

Jos jumala tai joku muu kuin sinä voisi sinut pelastaa
se tekisi sinusta epäpyhän.
Jos jumala sinut yksinään pelastaisi
tarkoittaisi se, että voisit myös olla ulkopuolelta alistettu
ja tuhoutuva.
Kun jumala antaa sinun "kärsiä"
se nimenomaan todistaa sinun pyhyyttäsi
ja jumala uskoo sinuun.
Jumala uskoo itseensä eli sinuun.
Mihin sinä uskot?
Jumala tietää sinun osana itseään palaavan uskoon itsestäsi
osana jumalaa.

+++

Varsinkin henkistymisen myöhemmissä vaiheissa,
kun onnistuu löytämään uskoa,
laitetaan se heti koetukselle,
yleensä säästelemättä,
jolloin houkutus livetä takaisin
kielteisyyteen ja epäuskoon on suuri.
Heti kun alkaa uskoa roimasti Hyvään ja Pyhään
sitä uskoa kolhaistaan rankasti.
On aika jälleen olla sanojensa takana ja horjumaton.
Katsoa sinne tuttuun peiliin.
Kuinka tämän tilasinkaan.
Mieliala hetkeksi laskee,
mutta samalla valppaus, nöyryys ja rauhallisuus lisääntyy.
Matka jatkuu kohti uusia "levelejä".

+++

Miksi antautuminen haasteiden edessä kannattaa ja miksi se ei ole luovuttamista?
Haasteissa olet epätietoinen. Sinulla ei ole näkyvissä varmoja keinoja. Luultavimmin
olet hermostunut etkä ajattele enää selkeästi. Silloin sinä pelkäät. Siitä menettelytavasta
selvästikään et hyödy, eikö totta? Joten irrottaessasi otteesi ja ollessasi hiljaa sinun täytyy
saada uutta näkökulmaa asiaasi. Olkoonkin se vain sitä, että jätät asian sikseen.
Ja kas niin, olet päässyt eteenpäin. Olet huojentunut edes vähän. Luulit luovuttaneesi ja
olevasi siksi voimaton, mutta otitkin vaivihkaa käyttöön vahvimman voiman.
Viisautesi ja kykysi löytyvät tyynestä mielestäsi ponnistelematta.

+++

Miksi ongelmiesi vieminen pois sinulta ei onnistu?
Jos jokin on ikuista, se vain on. Sellaisena kuin se on.
Silloin sinäkin ongelminesi vain olet niissä.
Maailmankaikkeuden ikuisuus kuitenkin on samalla eloisuutta, liikettä ja sävyjen leikkiä.
Se muuntaa muotoaan silloin kuin katsoo niin parhaaksi.
Siksi sinäkin muunnut ongelmattomaksi itsenäisesti kun niin katsot parhaaksi.
Sinä vain teet sen jumalallisen viisautesi turvin ja oikealla hetkellä.
Ole tuo viisas Itsesi.
Jumalallisessa yhteisessä mielessä.

+++

Elämässä on oikeastaan kysymys vain siitä lannistuuko elämän varrella
kohtaamistaan asioista vai iloitseeko niistä.
Pelkäätkö vai luotatko?


+++

Vuoraten itsensä ja omaisuutensa suojamuurein
ei usko itseensä eikä ansaitsevansa maallista rekvisiittaa,
vaan uskoo haavoittuvuuteen ja niukkuuteen.
On hauska havaita kuinka aito luottamus ja turva
on kaikkien suojamuurien laskemista.

+++

Jääden yksin ja tullessa torjutuksi tai arvostelluksi
on se merkkinä siitä, että selviää yksin.
Se on silloin osa elämän tarkoitusta.
Ainakin toistaiseksi.
Siitä on syytä iloita.

+++

Syyllisyydentuntoisimpia ovat he, jotka henkisen vastuun nimeen puhuvat
"karmavelkaisuudesta" ja puntaroivat sitä itsessään ja ympäristössään
ollakseen syyttömiä ja tehdäkseen muista syyttömiä. Tärkein menee heiltä
siinä ohi, kunnes he sen käsittävät. Me olemme aina syyttömiä.
Teemme parhaamme siinä tietoisuuden tilassa, jossa elämme.
Syyllisyys, syyttömyys, kuten tuomitseminenkin on tietoisuuden tila.
Siihen mitä tapahtuu on Korkeimman lupa.

+++

Oma voima:

"Oma voima" on mielenkiintoinen asia.
Se, kuten koko maailma, on paradoksaalista.
Minulla on ja ei ole omaa voimaa.
Minä olen yksilö, mutta yhdessä ykseydessä kaiken kanssa.
Minä olen palapelin osa, jota ei voida deletoida.
Universumi ei selviä ilman minua.
Ja koska mikään ei koskaan häviä, vaaraa ei ole.

On hieman eri asia uskoa kuviteltuun omaan voimaan
kuin todelliseen omaan voimaan.
Ei ole aivan sama uskooko siis egoon vai Henkeen.

Egon "hyvä itsetunto" eli puolustautuminen, omistushalu,
kunnianhimo ja muu kielteinen ovat uskoa vääristyneeseen
omaan voimaan, palapelistä erossaolon pienuudentunteessa,
mutta siksi pontevasti korostettuna.

Hengen itsetuntemus eli turvallisuudentunne, sydämellisyys,
vilpittömyys, aidon arvon tietämys ja muu myönteisyys
ovat luottamusta omaan todelliseen voimaan suuruutensa
ikuisessa ymmärryksessä ja varmuudessa, ja siksi tarpeetonta
korostaa.

Ihmisen eläessä uskoen omaan voimaansa egollaan puolustautuen,
itseään korostaen ja muita väheksyen hän ei lähennä itseään edes
haalimaansa omaisuuteensa, vaan eristää itsensä kaikesta, koska
palapeli ei toimi niin. Hän ei pääse siinä kosketuksiin oikeasta
yhteisöllisyydestä. Hän tuntee onttoutta ja ikävää samalla ärhennellen,
muttei käsitä mikä hänellä on. Tuossa egon mallissaan hän ei voikaan
sitä käsittää. Hän käsittää sen siitä luopuessaan.

Ihmisen eläessä sen sijaan uskoen omaan voimaansa Hengen näkemyksessä
hän on esteettömässä yhteydessä kaiken kanssa kepeän luonnollisesti
ilman hätäpäivää, jolloin hänellä on automaattisesti tarvitsemansa runsaus
yhdessä muiden kanssa, koska palapeli toimii niin.

Sellainen on todellinen oma voima, yhteinen voima.

+++

Maailman ja olemassa olevan jaottelu luo mystisyyden ja kylvää eripurat.
Ryhtyessämme etääntymään tosi-itsestämme alamme heti jaotella.
Jos ajattelemme mahdollisuutta olla olemassa jotenkin muuten kuin
jumalallisen täydellisesti jaottelemme ja eristäydymme heti.

Siksi jaottelu egoon ja Henkeenkin on mystiikan harhaa.
Meillä on vain tietoisuuden tila, josta operoimme.
Emme voi kuitenkaan elää siten, ettei niin sanotut karkeammat tietoisuuden
tasomme toimisi samojen periaatteiden mukaan kuin korkeimmatkin.
Ja siksi on olemassa vain yksi tosiasia ja tietoisuus, johon kaikki siinä oleva
perustuu.
Ja siksi se sisältää kaiken.

+++

Ego on kaksinaisuuden monumentti. Koska siinä vannotaan epäpyhyyttä (tiedostamattomasti)
ego voi ymmärtää pelastumisen ja paranemisen samoin kuin tuhoutumisen ja kärsimyksen
vain ulkopuolisen tahon avulla. Yhtaikaisesti se haluaa niin pelastua ja parantua kuin tuhoutua ja
kärsiäkin (tiedostamattomasti). Niin ikään yhtaikaa siinä halutaan pelastaa, parantaa, tuhota ja
kiduttaa toisia (tiedostamattomasti). Hengen ymmärryksessä ei ole sijaa kaksinaisuudelle.
Hengessä tiedostetaan yksi. Siinä vallitsee ikuinen hyvä.

+++

Yin & Yang

Jinin ja jangin kaltaiset näkemykset tarkoittavat nekin alkuaan vain mielen mahtia.
Mitä jokin edustaa riippuu miten sitä tarkastellaan. Asioilla on aina puolensa.
Mutta Totuudesta niitä ei pysty erottaa. Sillä kaikella on hyvä tarkoitus.
Ja Totuus on hyvä. Siksi on lopulta yksi ainoa näkemys. Sen käsittäminen tarkoittaa
laajaa näkökulmaa, kokonaiskuvan muodostumista yksityiskohtien suhteesta.
Se on yin ja yang.

Jinin ja jangin kaltaiset näkemykset ovat tunnetusti aikojen saatossa usein
väärinymmärrettyjä ja tahallisesti muokattuja pelon tarkoitusperiin.
Sellaista ajatusmaailmaa voi edustaa jinin ja jangin käyttäminen moralisointi- ja
tuomitsemistarkoituksiin hyvän ja pahan, valon ja pimeyden, taivaan ja maan,
miehisyyden ja naisellisuuden, terveen ja sairaan ynnä muuhun paremmuuden ja
huonommuuden erotteluun hyvinkin henkisiltä ja kannatettavilta vaikuttavissa
yhteyksissä. Muuta jaottelua ei niinkään ole tarpeen käyttää kuin sitä mikä on
Totuutta ja mikä ajaa siitä väliaikaisesti "kauemmas". Käytä sisäisen viisauden
näkökykyäsi. Sinun jiniä ja jangiasi.

+++

Ei ole välttämätöntä tuntea itseä teoriassa jonkun järjestelmän mukaisesti, mutta
on välttämätöntä tuntea Itsensä. Löytää Itsensä rauha.

+++


Voisipa sanoa, että Maan päällä on suoria teitä ja kiertoteitä.
Täällä on kirkasta tietoa ja sumeampaa tietoa.
Mutta täällä on tiet ja tieto.

+++


Niinhän tuo näyttää olevan, että kunnes on tinkimättömän rakastava luoden sillä tietoisuuden
tilalla elämänsä haasteettomaksi, siihen asti saa haasteita, jotka ohjaavat tuohon tietoisuudentilaan.
Haasteet vähenevät sitä mukaa kun rakkaudellinen suhtautuminen (mielenrauha) lisääntyy.
Kamppailuun ja epäonneen tottunut vanha tietoisuus kokee tämän naurettavana ja absurdina.
Asiat ovat juuri toisinpäin mitä meidän arkilogiikkamme väittää.

+++

Kaikki tiet vievät pelastukseen.
Meni sinne sitten kautta
lääketieteen,
ateismin,
uskonlahkon,
mystisyyden,
meditaation,
nirvanan,
kadotuksen,
ydintuhon,
yliannostuksen,
liikenneonnettomuuden,
perhetragedian,
hautausmaan,
betonilähiömölyn,
tähtipölyn,
myrskyaallokon,
hakkuuaukion,
halkopinon,
kukkivan lehdon,
uskollisen liiton,
elämänilon,
onnen valon,
aamun kajon,
paratiisisaarten,
sateenkaarten aarteen,
täyden kuun
tai minkä vaan muun.

Taivaiden taivas
on täällä tänään.
Odottaen sen näkijää.

+++

Kaikki tietää:

Tää on filosofiaa,
tää on kirjapsykologiaa,
aivokemiaa,
ydinfysiikkaa.

Tää on uskonasiaa,
tää on ajatusvirtaa,
keittiöpsykologiaa,
joogaa, punttisalia.

Täs on länsimaata,
täs on intiaa,
kiinaa ja huuhaata.

Tää on universumii,
tää on viisumii,
tsunamii.

Täs on new agee,
naapurin kakee,
ihan magee,
turha ragee.

Sama minne menee
näin tää
juttu kulkee.

+++

Jos olet ajatus jumalan mielessä,
et voi olla hajoavaa sorttia,
muuten jumalan ajatukset eivät pysyisi kasassa.
Ja se olisi tavatonta.

+++

Kertaus:

Maailma on jo valmis.
Sinä olet jo valmis.
Elä sillä tiedolla, niin sinulla on aina hyvä.
Muu on sen tiedon kertausta.

+++

Arvo on vakio jokaisella.
Se on korvaamaton.

+++

Mihin kaikki päätyy,
minne kaikki jatkuu,
hiljaiseen tietämykseen.

+++



Valoisten runojen ykkösosaan verrattuna annoin tässä kakkososassa ajatusvirran tulla vapaammin ulos
miettimättä paljoakaan toistanko itseäni. Sisällytin tähän rennompaa otetta muutenkin, tutkiskelin miten yhdistää
vakavampaa ja letkeämpää ulosantia sekä melankoliaa optimismin sekaan pitäen runot valoisina ja toiveikkaina.
Runojen seassa on runonkaltaista pohdintaa niiden teemoista, jotta lukija voisi paremmin sisäistää runojen sanomaa.
Toivon, että elämän tarkoitus ja kokemus on Sinulla lukija nyt valoisampi.


Vinkki: voit käyttää tätä sivua (niin kuin Valoisia runoja ykkösosaakin) oraakkelina, kuten nostaisit korttipakasta päivän viestin. Vieritä sivua alas- tai ylöspäin silmät suljettuina ja
pysäytä silloin kun tuntuu sopivalle.
Avaa sitten silmäsi. Minkä runon tai mietteen kohdalle katseesi osuu ensimmäisenä? Olkoon se viesti päivääsi tai kysymääsi kysymykseen.



valoisia runoja osa 1
taidesivukartta