Runoja

Tämä sivu sisältää:

Varjojen runoja
Valoisia runoja



Varjojen runoja

Varjojen runot ovat melankolisempia mietteitä:

 musta maalaus:

   MAALAUS.
    ON ELÄMÄSTÄ.
    EI YLI KEHYKSISTÄ. (KOSKA:)
    NIITÄ TARVINNE EI.
    RAAMEISTA IRROTUSTA.
    SEURAA SIITÄ EI. (SILLÄ:)
    SEN VARJO ON MUSTA.


    MUSTA.
    EI HEIJASTUSTA.
    IMENYT ON SÄTEET.
    ENSIASKELEET.
    PEITETTY ON TÄYTEEN.
    MUOTOA ON UURTEEN.
    MONEN SIPAISUN RAAPAISUN.
    ÖLJYN KUIVUNEEN.
    VEDELLÄ KYYNELTEN.
    SIVELLIN YHÄ LIKAINEN.
    ÖLJY   VÄRI.
    NIIDEN SEOKSEEN.
    EI LIUENNUT.
    KYYNEL   VERI.
    ENÄÄ SILLÄ SÄVY EI MUUTTUNUT.
    ULKONA NÄYTTELYN.
    SEURAA SILLÄ EI, KUN:
    MAAILMA TAITEILIJOINEEN.
    SAI AIKAAN MAALAUKSEN MUSTAN.







vanhasielu (turhuudessa):

   KAUKANA ULKOPUOLELLA.
    LIIAN ERILAINEN.
    TURHUUS VALHEET.
    ETOVAT AIHEET.
    EIVÄT TÄTÄ KIINNOSTA.


    POLULLA TUNTEMATTOMALLA.
    KAIPUU SAMANLAINEN.
    JOS OLEMASSA ON.
    JOS TIEDOTONNA ON.
    PÄÄSTETTÄVÄ TUSKASTA.


    PAREMPI MIETTIÄ KAIVATA, KUIN:
    KUUNNELLA TURHUUTTA.
    TOISTEN TYHMYYDESTÄ.
    HEIDÄN TODISTEITA.
    OIKEASTA ELÄMÄSTÄ.
    SATEEN PISAROISSA.
    SYMPAATTISUUS SANATON SANA.
    RUMMUTTAA RAUHAA.
    VANHASIELU VUOTAA KAIPAA.
    KOKENUTKO JO TUON.
    MITÄ EI TUNNE TARVITSEVAN.
    KUITENKIN TARVITSEE.
    SITÄ MITÄ EI NÄY.


   ELÄMÄ VANHENTAA.
    MAISEMAA ROUTAA.
    VANHETA SIELUNKO VIELÄ PITÄISI.
    ETTÄ SULATTAA TÄMÄN PYSTYISI.
    SIELUSSA VANHASSA.
    MAAILMASSA VANHASSA.
    SULANEET VEDEKSI TIPPUESSAAN
    RÄNTÄHIUTALEET.
    MAAHAN KOVAAN ROUTAISEEN.
    SULATA SE EI MAATA.
    ETÄINEN PUHEENSOLINA.(HORINA)
    LÄPINÄKYVÄÄ NAURUA.
    SULATA EI SE NUORTA SIELUA.
    KENENKÄÄN KULISSIA.
    MAAILMASSA VANHASSA.
    KENTIES SIELUTTOMASSA.
olet(te) toivoni, pelastukseni, pettymykseni..sanat, niin myös sinusta / teistä tulleet kuin minusta..
olet(te) toimintamallini, ykkösasiani..
pidät(te) sen koneiston käynnissä, minä pyöritän sitä..
toivon että pysäytät(te) sen..
ehkä se onnistuisikin sillä toisella planeetalla jonne paremmin tunnen kuuluvani..
mitä teen täällä, eksynkö aina vääriin paikkoihin..
strategia fläppitaululla, kaikki oli selvää..
vaan kuka maksaa, kuka pyörittää, mistä energia, tuleeko tulosta..
 22 vuotta tappiota, aika kokeilla uutta..
loit(te) uuden toimintamallini, pyörität(te) sitä,
minä pidän koneiston käynnissä..
kusetusta ... tule tänne nuori ja alistu orjuuteen (älä palkattomuudesta välitä) niin saat paperin jolla pääset ehkä palkalliseksikin orjaksi,
    ja jos vielä toisen paperin edestä käyt istumassa neljä vuotta, niin pääset seuraavalle tasolle, jossa saat vähän enemmän kahisevaa orjuutesi eteen,
    ja jos vielä kunnianhimosi riittää niin voit korottaa itsesi tänne virastotasolle, täällä me parhaat istumme jalat pöydällä ja papereita pyörittelemme,
    täällä saisit ottaa rennommin ja mikä parasta, ohjata muita huippupalkalla, äläkä suotta pelkää, me olemme jo myyneet sielumme, emmekä tunne
    enää mitään, meidän on siis hyvä olla.. no, mitä  vielä aikailet, tee elämäsi ylhäisestä ajasta pidempi ja täytä hakulomake jo tänään...... xPPP
Ikkuna:
ulkoa näemme selvästi sisälle
sisältä näemme sameasti ulos
jos valot ovat sisällä päällä
sisältä selvästi ulos
ulkoa sameasti sisälle
jos valot ovat sisällä sammuksissa
rikkoisitko siksi lasin?
näe kuin tuuli
tule sisään
mutta täällä ei ole puutarhaa
on mahdollisuus, että kavahtaa
vuorta
ja ukkosta
vuoren huipulla minä
ja rautahankoni
odotellen salamaniskua päähäni
nyt kun ruumiiksi kehoni muttuu
syntyessäni jo huomasin
siitä jotakin puuttuu
ruumis se oli jo silloin
ilon löysin vaivoin
nyt kevyesti leijailen
sielustaniko iloitsen
kohta käärmeenä
luikertelen
kuin ihmisenä
oli pahat väitteet torjuttava
aina vastapuolelle asetuttava
piru itsestä helvettiin lähetettävä
Myyntiä lisäävä ihmissuhderuno:

ai sinullakin on tyttöystävä
ei en ole enempää ylistävä
vai olenko siis katkera
tai vastaanottavaisuuteni kupera
mainetta ja jutun aihetta hait
kun taas kerroit kuinka eilen sait
ja jos minä en
on monelle ilo, että kateellisena vanhenen
kuten minä mieluummin yksin
kuin pinnallisin kertakäyttötuntein
sinä huomenna baarissa litkit
samoin kuin tänään kaapissasi itkit
nakerra kaappisi
ja lakaise kaapin murut sisältäs(n)i
Eräs pienenpieni vanha muistikirja:

sisällys takakannessa
keskivaiheilla kirjaa sivun vasen yläkulma on kääntynyt
suurin osa sivuista on tyhjiä

etukannessa on kirjan nimi
etukannen jälkeen on mielikuvitusolento
sen yläpuolella lukee lotto

sivut saivat olla kauan unohdettuina
ennen kuin saivat elämää ja uuden päivänvalon
sekoitus nykyisin vanhaa ja uutta

elämän ja järjestelmän kameleonttien
kiireiset
hätäiset
ahneet
kielet nappaavat ellet
löydä logiikkaa, jatkumoa
tänä yönä
toisten aamuna
(uni)(kirja) vielä kesken
mutta sisällys vasta takakannessa
Runoja, joita ei voi huonouden takia varastaa, siksi julkaisukelpoisia:

tämä on väkinäinen runo
tämä on tekotaidetta
tällä ei ole arvoa
tällä ei ansaitse
tämä on erilainen = huono
tämä on vääräoppinen
tässä menee riimin vierestä
tässä pitäisi olla unta ja onnea
tähän ei tule sanoja
on tämä kuultu ennenkin
jollain oli luomisen tuskaa taustakuviossa
huomenna näytän tämän koko maailmalle
mutta netti on poikki
joku varastaisi
hankkisi morfiiinia ja viiniä
luomisentuskasta kateudenkohteeksi
ei tämä ole kateuttani, todistan luottamuksellisesti
tämä voi aiheuttaa  sen toisille
se ei ole hienoa
tässä ei ole tahallisia vaikutteita
kyllä tämän joku näkee
saatan luoda hänelle
positiivisen, neutraalin, negatiivisen
alku-, keski- tai loppusysäyksen
minut herätettiin kirjoittamaan tämä
Ankh, karma ja woodoo:

ota pirut pois
ota ne pois
kiltti tuhoa ne
ne ei ole minua
minä en ole paha
tahdon vain hyvää
tiedät etten tahdo pahaa
sinulle koskaan
vain voimaa voimaa voimaa
hyvää voimaa
et saa kuolla
auta minua
auta
voi auta minua
mikä minussa on
minun valokuvani ovat täynnä
neuloja ja reikiä
jossain
ankh, karma ja woodoo
                   



      
   

elämäni: hylätty rautatieasema.. pihapiiri on pusikkoitunut..
laiturikivet ovat ruskeat, laiturimateriaali on ruskeaa hiekkaa,
siinä on roskia ja lasinsiruja..                
laiturin aurausmerkit ovat ruostuneet ja toinen on vinossa..

minä olen asemarakennus, puinen, ränsistynyt..
muutama ikkunoistani on rikki, ja muutama laitettu umpeen levyillä..
ulko-oveni yllä on peltinen musta lippakatos, jossa on kierrekoristeita..
katos on vääntynyt, ja näyttää kuin putoaisi mahdollisen portailla olijan päälle..
olen kuitenkin vielä varsin viehättävä, joissakin jopa kunnioitusta herättävä, kaipaisin vain kunnostusta ja kunnostajaa..
mutta kaikilla on kiire, he saattavat huomata minut hetken ja pahoitella mielessään, mutta joka päivä unohdun suurten vanhojen puiden
varjoon lepäämään..

pidän sateesta, se on ystäväni..
kuuntelen ja tunnen kuinka sade putoaa miljoonin pisaroin peltikattooni,
joka vuotaa kohdasta, jossa aika ja kokemukset ovat eniten painaneet,
ja kuinka sade kulkee räystäissä ja valuu pitkin rikkaruohoa kasvavaa hiekkaista aseman edustaa pitkin pihan suurinpaan vesilammikkoon..
sade tekee elämääni rauhoittavan ja sympaattisen tunnelman, se on kuin minä..




ulkokuoreni sisällä on odotussali, sekä muut huoneet (rempallaan tai tyhjillään pölyssä) asuinhuoneista ullakon kätköihin..
niihin ei usea näe.. joku kurkistaa silloin tällöin ikkunasta..
jos aika ja tilanne on mielestäni sopiva, voin avata ulko-oveni, se narahtaa..
vanhahtavasti ja kolahtaen se sulkeutuu sisään astujan perässä..
samoin kun sisäänastuja päättää myöhemmin tulla sittenkin ulos ahdistuttuaan hämäristä huoneista ja ummehtuneesta hajusta,
vaikka tunnelma olikin varsin kodikas ja turvallisen tuntuinen..
miljöö oli vain jotenkin nuhruinen ja epäilyttävä nykyisessä kunnossaan, ehkäpä joku saisi tämän vähän ehommaksi,
hän ajattelee astuessaan takaisin ulko-ovelle.

päivästä toiseen katselen kuinka muut liikkuvat ohitseni..
he ovat junia..
nopeita pendolinoja suhahtaa ohi vilkaisten olkaansa kohauttaen..
vähän hitaampia intercityjunia, joiden ikkunasta persoona luo
hetken kestävän tulkinnanvaraisen katseen..
päivittäin kulkee raskaita tavarajunia,
ne tärisyttävät perustuksiani helisyttävät ikkunalaseja,
ja nostattavat pölyä ja likaa lastistaan päälleni..
minut kuitenkin rakennettiin aikoinaan varsin kestäväksi,
enkä ole vielä sortunut vaikka muutama hirsi on liikkunut ja pehmennyt,
ja pari perustuksen kiveä liikkunut..
aika ajoin ohitseni kulkee myös myrkkyjunia, jotka jopa vuotavat..
silloin olen pahimmissa tilanteissani, olen tukehtua, ja nuo myrkyt syövyttävät minua..
joistakin junista sinkoaa myös kiviä ja teräviä esineitä..
nuo haavat eivät koskaan parane..

minuun on tehty myös sprayllä kuvia ja kirjoituksia..
osa niistä on tehty leimaamaan minut, tai kuvaamaan asioita maailmassa..
moni tekee niistä hyvin erilaisia johtopäätöksiä..

no, joku erikoinen päivä huomaan että laiturilleni pysähtyy lättähattu..
se on lähtenyt museokierrokselle etsien hylättyjä ja tavallisesta junamatkasta poikkeavia kohteita..
vierailija voi ottaa minut ilahtuen vastaan, tarkastella, valokuvata, sekä esittää pahoittelunsa kehnosta kunnostani..
silloin kerron tarinani, en salaa mitään..
odotan, että vierailija kurkistaisi myös niihin ullakon piiloihin, ja hyväksyisi mitä niistä löytyy..
 pyrin pitämään vierailijan luonani mahdollisimman kauan..

milloin tulee hän,
ja jää luokseni, hän voi omistaa minut, kunnostaa minut loistooni..
se ei tarkoittaisi kuitenkaan laiturikivien poistamista ja edustani aitaamista..
elämäni voisi sen sijaan muuttua raikkaan ilmavaksi loistossani jonka yksi ihminen minussa aina asuen on saanut aikaan;
jolloin toivottaisin tervetulleeksi tutustumaan kaikki jotka minuun tahtoisivat tutustua,
ulko-ovi avoinna, kutsuva kahvin ja pikkuleipien tuoksu leijuen ulos,
ja uusi maalipinta kiiltäen iltapäivän auringossa..

siispä kunnostaako asema itse itsensä?






Valoisia runoja

Positiivisempaa pohdintaa teemalla elämän tarkoitus, olemassaolo ja paraneminen:

---

Ei mennyttä tai tulevaa.
Luomme hetkeä uudelleen.

Parhainta hetkestä tulee
luottamuksella siihen,
itseemme, muihin ja kaikkeen.
Hetki on valmiiksi paras
sen parhauden käsittämiseen.

Maailma kannattelee galakseja
niin hyvin kuin se tekee.
Ollessamme kannateltavana
olemme samoin voimakkaita.
Olemmehan siinä yhdessä, yhtä.

---

Syy ja seuraus:

Ajatukseni ovat elämäni.
Elämäni ovat ajatukseni.

Syyni ovat valintani.
Valintani ovat ajatukseni.
Ajatukseni ovat tunteeni.
Tunteeni ovat reaktioni.
Reaktioistani tulee tekoni.
Teoista tulee syyni.

Muistanko todellisen syyn.
Ja itseni.

---

Vapautumisen mittari:

Ovatko kaikki enkeleitä (itseni mukaan lukien),
ja onko kaikki oikein?

Jos vastaan tai haluan vastata kieltävästi,
elän hyvyyden pelossa.
Vapautuminen pelosta on sen tunnustamista
osana korkeinta hyvää.
Paluuna ehdottomaan rakkauteen.

---

Iätön sielu (välttämättömyydessä):

Minun ei tarvitse
anoa
tai saavuttaa
hyväksyntää
tai jäsenyyksiä,
sillä olen erottamattomasti
ja ikuisesti
korvaamaton osa
maailmankaikkeutta.
Hyväksytty ja rakastettu.
Se riittää minulle
yltäkylläisesti.

---

Jaloin rakkaus on irtipäästämistä.
Luottamusta siihen mitä ei voi erottaa
tai muuttaa.
Se vetää yhteen ja vapauttaa.
Se on rakkauden liekki.

---

Hermostuva on epävarma kannastaan.
Tyyni on varma kannastaan.
Elämä kantaa.

Rakkaus on tyynen varmaa.

---

Täydellisyyden tavoittelu on
täydellisyyden arvostelua.
Tavoittelu on pakenemista.
Todistelu kieltämistä.
Suojautuminen on uhriutumista.
Hyökkäys on turvattomuudentunnetta.
Tyytymättömyys on avunpyyntöä.
Oleellisimman muistamiseen.
Maailma on valmis.
Sinä olet valmis.
Ja turvassa.

---

Maailma on sama asia
eri vivahtein.
Kaikessa pulppuaa sama lähde.
Olen valonsäteen uniikki aallonpituus
sen äärettömässä spektrissä.

---

Mietelause:

Pelko,
vaatii meitä pysymään taukoamattomassa liikkeessä,
arvostelussa,
puolustautumisessa,
etsimisessä ja kurkottamisessa.

Koska pysähtyessämme ja hiljentyessämme,
antautuessamme,
se tuhoutuisi,
ja kaikki olisi hyvin.

On liian yksinkertaista
lopettaa taistelu,
myöntää
kaikessa jo oleva täydellisyys.

---

Toinen mietelause:

Jokainen tie vie
samaan paikkaan.

Voi onnitella itseä ja toisia
hyvästä valinnasta.

Turvallisin mielin kulkea matkaa,
ollessaan aina perillä.

---

Henki ohjaa laivaa alkulähteen kanssa. Ego on se, joka kuvittelee ohjaavansa laivaa alkulähteestä erossa.
Tai kariutuvan. Hengen luottamus ohjaukseen on yhtä täydellistä kuin alkulähteen itseluottamus.
Egon mukaan siitä poiketaan. Se on hengen asettama harjoitus: ymmärrä täydellisyys kaikissa olosuhteissa.
Reitti on vapaa, mutta ohjaus on muuttumaton. Voit yrittää kieltäytyä totuuden lahjasta, muttet muuttaa sitä.
Suhtaudu totuudenmukaisesti. Sinulla on mitä tarvitset, koska sisällät universumin.

---

Jos jokin on totta
sen täytyy olla
järkähtämättömän totta.
Muuttumatonta.
Totuuden kiistämisen
on siksi oltava
pelkkä illuusio.
Totuuden mukautus.
Valhetta ei tarvitse pelätä,
koska totuus ei ole koskaan särkynyt.
Siksi ei tarvitse taistella
totuuden paljastamiseksi,
sillä totuus on taattu.
Illuusio särkyy väistämättä
mahdottomuuteensa.
Mukauttamaton totuus on aina esillä.
Sen näkee illuusioiden ohi,
ja illuusioissa.
Keskittymällä totuuteen.
Voimme rauhassa olla totuudessamme.
Eri mieltä ollessammekin olemme samaa mieltä.

Jos on yksi maailma,
tarvitaanko toista.
Jos maailma on totuus,
ei ole muuta totuutta.
Jos maailmassa on yksi voima,
ei ole muita voimia.

---

Erillään ja hukassa olemista kokeva hakee ulkopuolelta.
Tukeutuessa kokonaan ulkopuitteisiin vieraantuu itsestään.
Yritys löytää, oivaltaa, pelastua toisen kautta
loitontaa alemmuuden ajatuksessaan siitä kauemmas
erillisyyden ja vastakkainasettelun usvaan.
Löydös ja oivallus on sisimmässä.
Itsensä löytäessään löytää muutkin.
Ulkopuolella ei ole mitään.
Epäitsekkäin ja yhteisöllisin aloittaa itsestään,
löytäen samalla muista itseään.

Maailma toimii peilinä.
On hyvä päättää mitä itsellään tahtoo peilata muille
ja muiden peilaavan takaisin.

Kukaan ei omista yksin maailmaa.
Ei ole alempia tai ylempiä,
vaan kaikki ovat parhaita.

---

Ihminen on yksilö.
Mutta ei erossa kokonaisuudesta.
Samalla yhtä kaiken kanssa.
Niin minä olen pyhä minä,
ja sinä pyhä sinä.
Yhtä pyhä ja kaikkivoipa
kuin alkulähde.
Me olemme se.

Emme pääse sisimpiimme käsiksi.
Silti olemme kokoajan käsikkäin.
Ja yhteydessä, tietoisina toisistamme.
Kuin palapelin palaset.
Kuvastimina toisilleen.
Muistuttaen siitä mikä on
yhdessä yhteisesti
ja jokaisessa sisäisesti.
Kuin valtavana peilipallona,
jossa jokaisen heijastus on korvaamaton
kokonaisuudelle ja yksilölle.
Me olemme alkulähde toiminnassa.
Sen toiminta on ikuinen.
Ja erehtymätön.

Maailma on paradoksia.
Jossa yhtaikaa jokin on ja ei ole,
tätä ja tuota.
Mustaa tai valkoista.
Maailman voi suhtautumalla muovata
näyttämään tahtonsa mukaiselta.
Koska tahto on maailman energiaa.
Ja siten yhtä pyhää kuin se.
Samaa energiaa, joka on mukautettavissa.
Pohjavire pysyy tuhoutumattomasti.

Rajattomien mahdollisuuksien siunauksessa
voi luulla voimakkaasti tuhoutuvansa
aina fyysisen kehon siirtymiseen maaksi asti.
Henki ei voi kuolla eikä hajota,
missään olosuhteissa.
Sillä alkulähde ja maailma
on henkien kokonaisuus.
Alkulähde ei tunne kuolevaisuutta.
Tai puutosta.
Sen sijaan sen ominaisuus on liike
ja mukautumiskyky.
Pysähtyneinkin on liikkeessä.
Liikkuvinkin on rauhallinen.
Kaikki on aina elossa.
Tasapainossa.
Maapallon koulussa tuon läksyn oppiminen
on ainoa.
Ja sen oppiminen on varmaa.
Tapahtuen oikein,
kunkin valitessa sen,
kokonaan tapahtuvaksi.

Hyödyllisintä nähdä maailma
ja sen energia yhtenä.
Ääretön määrä
yksilöllisiä säikeitä.
Muutoin asettelisimme maailmamme osia
vastakkain.
Kehittäen epäsovun harhaa.
Luo sopua, sovun muistamista.
Sitä maailma on ja tulee olemaan.

Maailma on niin suopea
että se antaa meidän toimia
kuinka haluamme,
vaikka vaikeimman kautta.
Jälleen erehtymättömästi.
Hyvän tarkoituksen mukaisesti.
Aika on aina täsmällisen oikea.
Ikuisessa nyt-hetken ajattomuudessa.
Käsittää jumaluutensa.

---

Tuskin kierrätämme
toistemme energiaa
toistemme lävitse.
Tuskin meidän kuuluu
kantaa toistemme taakkoja.
Eihän edes omaamme.
Vain käsittää taakkamme
voimavaroiksi.
Niin kuvastamme toisillemme,
toisiltamme,
koko maiseman puhtaaksi.
Ymmärrämme.
Sen mikä siinä jo on.
Ja palaudumme.
Opimme.
Rakkaus on.
Yhteinen.

---

Jos jäit ilman apua,
et valinnut apua.
Jos jäit ilman iloa,
valitsit surun.
Jos sait avun,
valitsit toipua.
Jos olet iloinen,
valitset luonnollisesti.
Jos olet kivuissa taas,
valitset epäluontaista.
Oppiaksesi luonnollisen tilasi.

---

Täytyykö ihmisen todistella
tohtorin hatuin
mitatusti viisautta.
Jotakin sellaista
mitä hän on alun perin
viattomimmillaan
ja pinnistelemättä.
Mittaamattoman viisas
ja kykenevä.

---

Jos murhe on eriytymistä,
silloin erillisyys on sen luonne.
Se käsitellään yksin.
Siihen ymmärrykseen saakka,
ettei olla yksin.
Tai murheellisia.

Erillisyyden ominaispiirre on
hyökätyksi tulemisen tunne.
Uhriutuminen.
Hyökkäys.
Ongelmien ulkoistaminen.
Niiden oikeuttaminen.
Epävarman kolikon kaksi vastuutonta puolta.

Toisten huonot energiat
eivät pääse sinuun, vaikka ne
olisivat sinuun kohdistettuja.
Koska sinä et ole huonoa energiaa.
Vaikka olisit peloissasi.
Eivätkä muutkaan ole huonoa energiaa
uhkia tai uhattuja,
peloissaan ollessaankaan.

Kuinka voisitkaan ottaa itseesi
jotain raskasta lisää,
jos alkuaankin kuvittelet
olevasi erillään kaikesta.
Näin osaltaan,
sinun pelossasi
on oma pelastuksesi.

Jos sielu on pyhä,
rakkaus ainoa voima,
ja erillisyys on uni,
voitko koskaan jakaa toisten kanssa
oikeasti muuta kuin rakkautta.

Ehket voi kävellä toisten läpi,
ehket ole yksinäsi kaikkivaltias.
Erillisyydestä löydät mahdottomuuden.
Ykseydestä riemuisan rauhaisan totuuden.

Kaiken aikaa
olitkin pelastettu.
Menetettävää ei ollut
kuin mielikuvissasi.
Sinulla on voimasi.
Kuten jokaisella.

---

Analysoidessa mitä vaan
miten vaan
analysoi joka kerta itseään.
Huomioidessa ainoastaan kauneuden,
on huomioinut kaiken
mitä huomioitavissa kaikesta on.

---

Fyysien kehon kuolemassa
se siirtyy mullaksi maan.
Kun niin kävi, se kävi syystä.
Kuolemattomuuden syystä.

---

On turvallista epäillä uskoa
ikuiseen elämään ja kaikkeen.
Voi onnellisesti jättää
uskonkiistat.
Varminta uskon kysymyksessä on
sen totuuksien selviäminen aikanaan
itse kullekin.
Riippumattomasti.

---

Yhtä turvallista epäillä.
Kuin luottaakin.

---

Olisiko tuskasta helppo luopua:

Järkähtämätön totuuden lähde takaa sen
että tuskakin on eräs versio.
Elämänilon muoto.
Tuskaa kokeva on mieltynyt tuskaan.
Jollain alitajuisella tavalla.
Samoin kuin elämäniloa kokeva on mieltynyt.
Siihen lähteen muotoon,
joka on olemassa olemisen perusta,
ja johon kaikki palaavat,
opittuaan kyllin elämänilon
kaikista rajattomista muodoista.

---

Huolen päämäärä on huolettomuus.

---

Jollet olisi pyhä olento,
tarkoittaisi se, ettei lähteesi olisi pyhä.
Tulkitessasi jonkin epätäydelliseksi,
tulkitsisit lähdettäsi epätäydelliseksi.
Voisiko tämän kaiken keskellä niin todella olla?
Näyttääkö tämä epätäydelliselle tai hutiloidulle?
Jollekin mikä voisi tulla tyhjäksi?

Entä jos tämä on niin pyhää,
että tätä voi vapaasti luulla epäpyhäksi?
Niin täydellistä,
että tämän voi käsittää epätäydelliseksi.
Käsittääkseen täydellisen täydellisesti.
Onko avain tuomitsemattomuus?

---

Haihattelija katsoo ohi sen
mihin realisti haluaisi jämähtää.
Kautta historian unelmointi
on osoittaunut todellisuudentajuiseksi.

---

Elämässä oikeastaan ei ole mitään epätodellista.
Todellisuus on sitä mitä uskoo sen olevan.
Todisteet joihin uskoo, pitävät paikkansa.

---

Mitä sanoa tai tehdä kun ilmatila taukoamatta pauhaa.
Sen täytyy kertoa massiivisesta voimasta.
Ihmisen sisäisestä voimasta.
Joka on suunnattu.

Siinä tilanteessa olisi mitä tärkeintä muistaa.
Entä jos tuo voima valjastettaisiin toisin.
Voiko kukaan viedä valinnan vapautta.
 
Kun seuraavan kerran huomaat tuon pauhun,
viimeistään silloin,
valitse,
sydämessäsi toisin.
Käännä katseesi rauhaan,
jos sitä tahdot.
Tee rauhaa,
älä tingi.
Pidä katseesi rauhassa,
herpaantumatta.
Sitä sinä, ihminen,
iäti tahdot.
Luo vain sitä.
Niin sen näet.

---

Hyvä ihminen,
häliseekö mieli.
Eikö meteli ja tora päässä hellitä.
Ei hätää, se on vain sisäinen taiteilijasi,
joka tahtoo luoda ja jonka olet teljennyt tyrmään.
Anna tulla, kanavoi kaikki ulos. Kirjoita ne. Kuvita ne. Laula ne. Tanssi ne. Soita ne.
Äläkä enää yritä padota kaikkein luonnollisinta ehtymätöntä virtaasi.

---

Kuvittele jokaisen ajatuksen olevan tilauslomake,
jolla saa itselleen mitä tilaa.
Laita merkille ajatustesi suhde toteutuneisiin asioihin.
Ellei tämä saa vielä muuttamaan tottumuksia,
niin ajattele mitkä mahdollisuudet hyvään tämä antaisi,
jos se olisi niin.
Kokeile, testaa, katso mitä tapahtuu.

---

Helpommin sanottu kuin tehty.
Totta.
Älä tee sitä.
Ole vain se.

---

Joka ääni tietää mistä puhuu.
Voit kuunnella mitä linjaa vain.
Koska joka linja tulee samasta keskuksesta.
Valitsemillasi taajuuksilla on sama lähetin.
Voit kuulla totuuden niin gurulta kuin vihamieheltäsi.
Sitä paremmin sen kuulet mitä enemmän pystyt rakastamaan.
Ja sitä suuremmaksi ja laajemmaksi rakkautesi siinä kasvaa.
Löydät totuuden eri vivahteita kaikkialta.
Joka sana jonka kuulet on totta
tarkoitettuna juuri sinulle.

---

Uskovaisuus on vääjäämätöntä.
Ihminen uskoo koko elämänsä.
Uskon puutekin on uskoa,
ehkä puutteeseen,
totaaliseen tyhjyyteen
ja olematta olemiseen.
Kuoleman jälkeiseen elämään uskomaton
ei kai tahdo suoda itselleen oikeutta
ikuiseen elämään.
Hän uskoo siihen.
Se on yhtä oikeamielistä
kuin usko mihin tahansa.
Usko on annettu jostain.
Tuo jokin pysyy.

---

Usko ei edellytä uskontoa.
Uskonto ei edellytä uskoa.
Syvin usko on vapaata.
Se on luottamusta.

---

Sinä se tehopakkaus olet, jos sinussa on koko maailmankaikkeus.

---

Opettavat,
käytä ilmaisumuotoja,
joissa on vain positiivisia sanoja
ilman kieltomuotoja.
Muuten maailman tietokone
tulkitsee kieltomuodot
pyynnöiksi.
"Ei tätä".
Saat "tätä".
Ehkä niin.
Tärkeämpää on silti ajatus ja tunne.
Ei ne dogmit, 
vaan minkälaisen mielen mukaan.
Toiveet toteutuvat tarkoitetusti.

---

Vaihdetaanko edes mitään
energiaa.
Jos meissä on kaikki energia.
Voiko rakkauttakaan silloin
jakaa.
Pystyykö sitä vain katsella
toisesta,
itseään.
Kuuluisiko meidän ylipäätään
tehdä laisin mitään.
Jos meillä on sisäisesti se
mitä voi ymmärtää olevan.
Onko tehtävänämme vain
loputtomasti peilailla.
Ihailla itseämme ja toisiamme.

---

Mieltä hämmentää suunnattomasti,
ettei olisi enää mitään janottavaa.
Ikuinen täyttymys olisi tylsää
ja kuolettavaa.

Miltä tuntuisi ainainen taivas-tila.
Voiko jumal-tilassa tuntea.
Onko taivas tunteeton,
onko rakkaus janoton.
Onko taivas persoonaton,
totuus ajatukseton.

Rakkaus rajaton, taivas ääretön,
kaiken kattava mahdollisuus loputon.
Ei kuulu mistään kokonaan luopua;
luopumalla kaikesta.
Sitä se on.

---

Saan kaiken kun luovun kaikesta.
Tarkoittaen eritoten
luopumista tunnetasolla.

Maailma on yhteinen.
Omistan kaiken
ja samalla en mitään.

Ilomielin pidä
rakkaat esineesi
läpi elämäsi.
Ja saat lisää.
Jos se on sydämesi tahto.

"Menettäessäsi" jotain,
et ehkä kunnioittanut osaasi.
Kiinnipitäminen, huoli,
ja huono omatunto
voivat viedä sinulta jotain.
Vain sinä voit "viedä" sinulta.
Saat parempaa tilalle.

Sinulla on aina
mikä sinulle kuuluu.
Mitään ei viety.
Jos jokin vie,
se itse asiassa antaa.

Ihmisen osa on runsaus.
Jossa hän tietää olevansa runsaudessa.
Materian määrällä ei siinä ole väliä.
Se on mielen tila.
Tyytyväisen mielen.
Anteliaan ja vastaanottavaisen.
Luottavaisen.

---

Odotatko taivasta. Jonkin saapumista.
Haikailetko menneeseen. Jotain takaisin.
Sitä ei tule.
Se on nyt.
Sinussa.

---

Katoavaista on vain epäoleellisuus.
Pysyväistä on oleellisuus.
Eikä mikään katoakaan.
Epäoleellisesta tulee oleellista.

---

Ajattele universumia peilinä kirjaimellisesti ja konkreettisesti.
Astu peilattavaksi sellaisena kuin tahdot itsesi peilautuvan.
Tunne ja visualisoi tilauksesi ja lähetä se universumiin
juuri sellaisena kuin sen todella tahdot olevankin.
Älä anna sekoittua pelkoa mukaan tilaukseen.
Käytä tunteitasi edistämään unelmiasi.
Siihen ne ovat tarkoitettuja.
Ja niin saat tilauksesi.
Todellisuutesi.
Itsesi.

Luot.

---

Katsele kaikkia ja kaikkea,
henkisenä mestarinasi.
Poikkeuksetta.
Ärsyttävä ja kauhistuttava
auttaa meitä
huomaamaan ja vapautumaan
omista ja yhteisistä
varjopuolista,
mielien vääristymistä.
Niin käy,
jotta vapautuisimme.
Yksinkertaisesti.
Vapauta itsesi,
ja vapautat maailman.
Se on sinun toimenkuvasi.

---

Turvallisuutta ei olla koskaan uhattu.
Turvallisuuden tunne saavutetaan luopumalla
kokonaan hyökkäämisestä ja suojautumisesta.

---

Mielen linssit:

'Mielisairaudella' ja 'valaistumisella' on hiuksenhieno ero.
Toisessa pelätään ja toisessa rakastetaan.
Toisessa ei ymmärretä ja toisessa ymmärretään.
Olevaisuutta.

Toinen on lähellä ja toinen on päämäärässä.

---

Täsmällistä kuvastusta:

Ykseyttä epäilevälle
todisteita halajavalle
henkiselle etsijälle
opetetaan kantapäiden kautta:
universumi on eksaktin tarkka.

---

Käytän jokaista tunnettanikin eduksi.
En toru itseänikään niillä.
En yritä kiskoa irti.
Tai tukahduttaa.
Muuten pelkäisin pelkojani.
Ja antaisin niille vallan.
Keinolla, joka johtaisi ei mihinkään.
Muokkaan ne, parannan ne.
Tai annan olla.

---

Vaiva ja sairaus on puhdistumista.
Huono olo on vain muistuttamassa
suoraan siitä mikä kuuluu parantaa,
ja siitä mitä et ole.

Tarkastele ja paranna se suoraan,
sydämesi tavalla,
tekemättä siitä sen mysteerisempää.

---

Yrittäessä hoitaa epävarmuudella epävarmuutta
suorittaa mahdotonta tehtävää
yhtälailla kuin yrittäessä tehdä maailmaan
muuta kuin rakkautta.

---

Alas painettujen
unohdettujen ja kiellettyjen
asioiden, ajatusten ja tunteiden
ylös nouseminen esiin
merkitsee maanpäällistä ylösnousemusta.

Se voi tuntua äärimmäisen
kummalliselta ja pahalta.

Mitä rehellisemmin
tunnustaa ja läpikäy
ne ominaan
sitä vähemmän taistelee
ja kulkee hämärän rajamailla.

Riisu vain naamiot ja luo nahka.
Ota lamppusi varjostin pois päältäsi.

---

Puhdistautuminen on sitä helpompaa ja tuloksekkaampaa
mitä enemmän pystyy rentoutumaan ja antautumaan sille
tuntuipa se kuinka häijyltä hyvänsä.

---

Mikä puhdistautumista voi hidastaa ja vaikeuttaa
on kiinnipitäminen siitä mitä puhdistetaan.

---

Maailmassa on aina jokin upea keino joka tilanteeseen.
Myös paranemiseen.
Ovi niihin avautuu mielen ja sydämen avaamisesta.

---

Paraneminen tulee sisältä.

Muuntamalla itsensä terveeksi
säteilemällä perusolemustaan.

Lopettamalla itsensä kiistäminen.

---

Itsensä kiistämisen lopettaminen eli paraneminen
'alkaa' vaivojensa myöntämisellä ja 'päättyy'
vaivojensa illuusiosta kokonaan luopumalla.

---

Tyytymätön ja hämmentynyt mieli on kuin rubiikinkuutio sekoitettuna.
Sen ratkaiseminen vaikuttaa mahdottomalta sotkulta.
Mieli koettaa kelata muistijälkiä pitkin taakse- ja eteenpäin.
Kuutio silti on jäljellä ja ohjelmointi on siinä.
Tie on oikean koodin muistaminen.
Äkkiä kuutio ratkeaa itsestään.

---

Paraneminen on oivaltaa olevansa täysin terve.

---

Kokonaan parantunut ei voi enää sairastua.
Jos potee vielä mitä tahansa taakkaa,
ei ole kokonaan vapautunut.

---

Nuoruuden lähde:

Entä jos ihmiset on tarkoitettu ikinuoriksi.
Entä jos he vain torjuvat sen läpi elämiensä.
Entä jos ainoa ikäännyttäjä on ihmisen ego.
Entä jos ihmiset mieliensä kielteisyydellä vanhenevat.
Silloin tarinat '500-vuotiaista viisaista vapautuneista nuoren ihmisen kehossa'
eivät olisi satuja.
Kuuluisiko olla vanha ja raihnainen.

---

Ihminen on kokonaisuus.

Fyysinen keho on hengen toisinto fyysiselle tasolle.

Ihmistä huolletaan kokonaisuutena. Huoltaessa sisintä
huoltaa kehoaan ja toisin päin.

Koko fyysisen elämän ajan kumpaakaan ei voi välttää.

---

Mielen mahti:

Ei niin väliä
ruokavaliolla,
painonnostolla,
pillerillä,
kuntoutusohjelmalla,
laatusertifikaatilla.

Jos mieli on sitkeästi sivuraiteilla.

---

Pitäisikö ihmisellä olla 'pätevyyksiä' hoitaakseen itseä ja muita.
Eikö sellainen merkitsisi riippuvuutta ulkoisesta, jolloin ihminen olisi luontaisesti avuton.
Eikö ihmisellä olekin luontainen kyky ja mahdollisuus selvitä ensisijaisesti mielensä avulla.
Eikö ulkopuolelle tukeutuminen olisi silloin tämän kyvyn hylkimistä ja heittäytymistä avuttoman rooliin.
Eikö olisi myös outoa, jos vain joillakin olisi oikeus tähän kykyyn.
Eikö se kertoisi maailman silloin olevan luontaisesti eriarvoinen ja jakautunut leireihin.
Kun tätä maailmaa katselee hetkisen aivan avoimin silmin näyttääkö se muulta kuin yhdenmukaiselta.
Näyttääkö, että olisimme eri pallolla tai eri universumissa.
Luotiinko maailmaan leirit ja vaiva meille vai loimmeko me ne, epäluottamuksessa itseemme ja maailmaamme.

---

Voi hakea apua, mutta sekin on itsensä parantamisen valinta.
Auttaja oikeastaan heijastaa autettavassa olevan oman avun.

Apu ja auttaja on aina samalla aallonpituudella kuin autettava.

---

Oire on samalla aallonpituudella potevan kanssa.
Poteva on virittäytynyt sille taajuudelle.
Poteminen loppuu heti kun virittäydytään muuhun taajuuteen.

---

Mitä koskaan kohtaatkaan, se on samalla aallonpituudella kanssasi.

Jos joku käyttäytyy sinua kohtaan 'huonosti',
sen saman 'huonouden' täytyy olla sinussa.
Ei ole muuta syytä.
Ja se on positiivista.
Vaihda aallonpituutta tahtomaksesi;
toisen on joko muututtava myös tai lähdettävä.

---

Olipa kerran maapallon asukas, joka pohti ikää.
Paikalle lenteli hyvä haltija ja kysyi: "Tahtoisitko olla ikinuori?"
"Minähän olen", maapallolainen vastasi.
"Aivan totta", sanoi haltija, heilautti taikasauvaansa,
ja jäi riemulla tanssimaan ihmisen kanssa.

---

Kiitollisuus vauhdittaa unelmien toteutumista
ja lisää hyvyyttä,
koska toteutuneet unelmat ja hyvä ovat sitä.

Kiitollisuus on postimerkki ja polttoaine
hyvän tilauksessa.
Vakaa aikomus ja ansaitsemisen tunne
ovat postileima ja viimesilaus.

Maailmankaikkeuden tapa käsitellä tilaukset
on tasavertaisen vakio.

---

Tyhjä mantra toimii kuten voivottelu.
Lisää valittamisen aihetta.

Mitä teetkin ja tahdotkin,
kohdista huomio ja tahto kokonaan
kohteeseen.
Saat sen mukaisia tuloksia.

---

Pelottavimpienkin ja kummallisimpienkin kokemusten jälkeen
näyn yhä olevan olemassa. Siinä on vahvaa sisäistä näyttöä
kuolemattomuudesta ja pyhyydestä.

---

Se mitä pelkää,
sitä oudolla tavalla
juuri haluaa.

Tuon outouden tarkoituksena on
pelkästään putsata se pois.
Nähdä ja tahtoa taas kirkkaasti.

---

Maailma on arvostelematta paras:

"Tyhmä" ja "älykäs" ovat esimerkkejä ali- ja yliarvioinnin tuloksena
syntyneistä pelkominän käsitteistä kuvaamaan sitä mistä toinen yksilö
on kiinnostunut. Tosiasiassa ne kertovat parhaiten arvioijan egosta.

---

Ethän arvostele mitään olevaista ja sen toimintatapaa.
Se suorittaa korvaamatonta ja pieleen menemätöntä tehtävää,
jota et arvostelusi hetkellä ymmärrä tai suorita täysin tietoisesti.

Siihen katsoen arvostelukaan ei voi olla jotakin arvostelun arvoista.

---

Egon harha perustuu tähän:
"Minulle voi tapahtua jotain tahtomatta ja kysymättä lupaa".
Pohjimmiltaan se on pelkkä ajatus vikaan menemisen mahdollisuudesta.

---

Ainoa asia mikä ihmistä koskaan voi 'rajoittaa'
on hänen ajatuksensa vikaan menemisen mahdollisuudesta.

---

Ego on ajatus ja tunne vahingoittumisesta ilman päätösvaltaa.
Kuitenkin juuri se on lupa tapahtua jotain siltä vaikuttavaa.

---

Egominä on helppo tunnistaa:

Se on se, joka inttää mihin vaan "niin niin, mutta...".

---

Egominän oppii tunnistamaan:

Se johdattaa 'kauemmas' huolettomuuden olotilasta.
Se sysää syvemmälle kavahtamiseen, mielihaluihin ja ahneuteen.
Eli pelkoihin.

Todellinen itse muistuttaa huolettomuuden olotilan jo vallitsevan ainiaan.
Se johdattaa kirkkaaseen myötätuntoon, todelliseen tahtoon ja jakamiseen.
Eli rakkauteen.

---

Ego on ensisijaisesti paljon muuta kuin itsen pönkittämistä.
Erityisesti sen todellinen luonne on itsen alentaminen.
Mikä taas johtaa ainoastaan todellisen itsen muistamiseen.

---

Ego:

On se meissä,
joka sepittelee
ja höpöttelee
vallan mahdottomia,
ja omituisia.

Leimaten samalla muun maailman
mahdottomaksi ja omituiseksi.

---

Ego sättii mitä hyvänsä,
janoaa kostoja,
etsii syitä,
ja analysoi,
aikatauluttaa,
ja optimoi,
säikkyy jopa itseään.

---

Ehkä ego oli alun perin voimavara.
Toteuttaa unelmiaan.
Kulkea päättäväisesti kohti päämäärää.

---

Ihailu ja huomion tarve
ovat harmittomampia
egon ominaisuuksia.
Jos ego on muotoutunut
niiden päälle,
toisi se lisäkeinoja
mielen tasapainoon.

---

Ego on osa sielua.
Ei voi toimia joko egosta tai hengestä.
Ei voi elää egosta niin,
ettei hengen ääni kuuluisi.

---

Kyseenalaistava mieli vain
voi saada sotkeutumaan verkkoihin.
Ja vain tuo mieli
on nuo verkot tehnyt.
Muuntamalla kyseenalaistavan ajatuksen
alkavat verkotkin avautua.

---

Hengen todellisuus on hierarkiaton:

Yksittäisiä henkisiä johtajia ei ole.
Ei liioin yksittäisiä henkisiä mestareita.
Johtajuutta ei käsitetä kuin egolla.
Ja henkisesti jokainen on jo yhtä korkea-arvoinen mestari.

---

Vaikkei egoa kuulu paeta, niin huomatessa egon työskentelyn
on syytä pistää vain rakkaus-vaihde silmään.

---

Vasta oman egon haihduttua lakkaa ärsyyntymästä toisten egon mellastuksesta.
On alkanut nähdä kaiken sen läpi sykkivän hyvyyden.

---

Vielä yksi egosta:

Se on sisäinen lapsi hädissään etsimässä hoivaajaa, joka sanoisi
"ei ole hätää".

Sanokaamme se sisäiselle lapsellemme.

---

Vielä toinen egosta:

Se on surun kautta suuttumista alkulähteelle.
Ja siten piiloutumista alkulähteeltä.
Yksinäisyys on eräs piiloutumisyritys, johon tepsii vain ulostulo.
Jokainen egon muoto edustaa tämänlaista erkaantumisen mielikuvaa.
Kukaan vaan ei ole koskaan pystynyt piiloutua.

---

Henki on yhtä kestämätön kuin varjominä pysyvä.

---

Ajatuksensa, tunteensa ja muistonsa voi piilottaa
ja tukahduttaa sielun äärettömiin syvyyksiin varjominäksi
hyvin pitkiksi ajoiksi. Silti ne sieltäkin palvelevat
aikansa sielun vaelluksen parhaaksi. Kun ne ovat
käyneet tarpeettomiksi, ne lävähtävät piilottajan
tajuntaan sellaisinaan uusintakäsittelyyn. Sen minkä
pystyy luoda ja kätkeä pystyy myös käsitellä.

---

Paras olla kitkemättä ja kätkemättä 'pimeää puoltansa',
'varjominäänsä', 'pelkominäänsä', eli 'egoansa'.
Koska se olisi kuin yrittäisi valaista varjoja varjoilla.
Rakkauden, myötätunnon valo vetää kaikki verhot auki.

---

Hyödyllisempää olisi luopua
mielen asioiden luokittelusta.
Jättää "egominät" ja muut.
Tavoitehan on selventää,
eikä mutkistaa, mieltä.
Käsitellä vain ajatuksensa
ja tunteensa,
ihan vaan ihmisenä.
Kirjanoppimaton
"keittiöpsykologi"
selviää,
jopa iisimmin.

---

Toiset opettavat sinulle vaihtoehtoisia tapoja tarkastella
maailmaa. Niitä, joita olet ehkä halunnut unohtaa. Samalla sinä
opetat muita. Opeta ja opi lempeästi läksyt.

---

Ei kannata ali- ja yliarvioida mitään suhteessa mihinkään,
koska samanarvoisuus on ja pysyy.

---

Pelätessä aivan mitä vaan pelkää varmasti vain itseään.
Ja maailman joka osaa.
Luottaessa mihin vaan luottaa varmasti vain itseensä.
Ja koko maailmaan.

---

Kirjoitukset kuten "omaan voimaan uskominen on harhaa, pelkoa,
ja este totuuden näkemiselle selvästi" eivät tarkoita, että itsensä
tulisi kieltää ja että olisi ulkoisen voiman hallittavana oleva
hengetön sätkynukke. Sen sijaan siinä tarkoitetaan ratkaisun olevan
oivallus jokaisen yksilön samanarvoisuudesta suhteessa totuuden
äärettömään voimaan ja rakkauteen, jota jokainen yksilö
kokonaan edustaa.

---

Vaivoista päätellen
'omin voimin' kamppailu
ei näy onnistuvan
kovinkaan iloisesti.
Sujua alkaa
ymmärtäessään itsensä
olevan yhtä
alkulähteen ja maailman kanssa.
Siinä on
todellinen oma voima.

---

Alkuperäisasetukset:

Jos vaiva on seurausta siitä,
että 'hylkäsi' alkulähteen,
ainoa todellinen apu on
palata alkuperäisasetuksiinsa;
antaa itsensä ja vaivansa
kertakaikkisen kokonaan
alkulähteen huomaan,
ilman että koettaisi
hallita pelkästään omillaan asioita,
selkänsä kääntäneenä.

---

Kun olo on hirveä ja
tuntuu, että kaikki loppuu,
ei pääse enää eteenpäin,
eikä tiedä mitä tapahtuu...
jatka silti eteenpäin,
ajattele meneväsi niin pitkästi kuin
tietä riittää.
Niin siinä joka tapauksessa käy.

---

Aina kun ärsyttää, vastustaa ja hämmentää,
ihminen koettaa vain taas välttää
totuuden ääntä.

Silloin voi muistuttaa itseään:
totuus ei ole muuttanut kantaansa,
koska sen ei tarvitse.
Havaita tilanteen hyvyys.
Tarkastella vain sitä.

---

Herätys:

Masennus ja muutkin oireet kaatuvat hetkessä, kun tapahtuu jotakin vielä haastavampaa,
tai kun itselle ilmaantuu perusteellisen vakavia oireita, jotka 'vaativat tilille'
koko minuuden, tietoisuuden, ja maailmankuvan. Kaupan päällisinä tulee katumus
aiemmasta turhamaisesta potemisestaan "kunpa vaan olisin tiennyt mitä hirveyksiä
vielä koen" ja "kunpa olisin tajunnut nauttia elämästä".

Onni siinä kaikessa on oivaltaa kuinka aiempi taakka oli itse tehtyä. Siispä kaikki on
itse tehty ja itse parannettavissa. Tuo ilmaantunut pahempi skenaario onkin aiemmin koetun
ydintä. Kuin käänteinen aikajana, jossa lopussa kokee alun. Silloin huomaa, mihin itseä ja
kaikkea vastaan eläminen vain johtaa; pään seinään hakkaaminen luultavammin sattuu lisää.

Ihminen luulee ajoittain olevansa hyvinkin nokkela luomakunnan kruunu, mutta samalla
itsestäänselvimmät asiat ovat hänelle vaikeimpia käsittää. Äärimmäisyyksiin menemiset ovat
ihmiselle eräänlaisia pakkoherätyksiä. Onneksi maailmassa on automaattinen herätys.

---

Sanotaan, että elämä ja koko maailma on
vain runsautta ja rakkautta.
Hyvinvointia.
Toimien vain sen mukaisesti.
Ilman mitään muuta.

Tilanteissa, joissa voi huonosti,
mikä muukaan syynä siihen voisi silloin olla,
kuin sulkeutuneisuus elämältä ja maailmalta.

---

Ilo on ihmisen perusolemus.
Ilottomuus on vain ilosta kieltäytymistä.

---

Totuutta ei voi muuttaa, sitä voi muovata.

---

Hengen asiat eivät ole salatiedettä.
Sen enempää kuin mystiikkaakaan.
Mystisintä ja salaisinta niissä on
yritys tehdä niistä jotain sellaista.
Pitää itseään kykenemättömänä,
tai olla päästämättä toisia kentälle.
Yliluonnollisen ja käsittämättömän
valtaisan ja tuntemattoman äärellä.

Niin kirkas, selkeä
kuin auringonpaiste alati
pilvien yllä,
niin päivän kirkkaita,
niin luonnollisia,
niin arkipäiväisiä jokaiselle
ovat oikeasti hengen asiat.

---

Täydellisyyden tajunnut ei vaadi.

---

Maailma takaa: ei ole mitään hävittävää.

---

Ei epäilystäkään, etteikö löytäisi
maailmankaikkeuden avaimia
ja elämän tarkoitusta.
Avaimet käsissä.

---

Siinä missä ovat isoimmat kompastuskivesi
ovat piilossa suurimmat vahvuutesikin.
Todennäköisesti elämäntehtäväsi liittyy
juuri niihin.

---

Ole vaan 'huono ihminen' jos siltä tuntuu.
On oikeutettua olla siipi maassa.
On oikein myös pitää mielessä,
ettei sinun ja maailman täydellisyys
ja kaiken toiminnassa olo
ole siitä miksikään muuttunut.

---

Elämän tarkoitus on nauttia elämästä.

---

Elämä tuntuu usein ankaralta ja ehdottomalta. Se on kuin koulu kirjaimellisesti.
Helpottaa, jos sitä tarkastelee ihmisen luonnollisen viattoman perusolemuksen
väistämättömyyden kannalta.

---

Elämä toimii ihmisen haastamisen ja tökkimisen periaatteella.
Ihmisen itsepäisyyden takia.

---

Elämä on treeniä.
Oppia nurjista puolista.
Roolit vaihtuvat keskenään,
kunnes tasapaino sisäistetään.

---

Elämä on sitä mihin keskittyy.

---

Elämänkoulu on tragikoomista. Kiukutellessa "elämä, en halua sinulta
ikävyyksiä, vaan iloa, usko jo" se antaa vain heti lisää ikävyyksiä.
Tunnetusti haasteiden edessä on paras lopettaa taisteleminen.

---

Protestoimalla vastaan
sahaa omaan oksaan.
Maahan pudottuaan useasti,
toteaa mieluusti,
saaneensa tarpeeksi.

---

Mitan täyttyminen yli on hyvä.
Silloin ei jaksa enää välittää turhia.
Tarvittava liike vapauteen voi tapahtua,
ja ääripisteeseen viety pakerrus katketa.

---

Yksi jokaisen tuntemista, mutta huomattavan vajavaisesti sisäistetyistä
henkisistä laeista on, että mikä tehdään muille tehdään itselle.
Palaute seuraa viiveellä tai välittömästikin.

---

Kärsimyksen ja epätäydellisyyden nurinkurisuus on päivänselvää.
Niin nurinkurista, että alkaessa käsittää sen
maailmankuva kääntyy ylösalaisin.
Niin päivänselvää, että suurin osa asioista
on päinvastoin kuin on kuvitellut.
Sen jälkeen se on kristallinkirkkaana mielessä.

---

Joka ajatus on lupa
kyseiselle asialle
ilmentyä
ajattelijan elämään,
jopa saman tien.

Älä pelkää sitä,
elä sillä,
parhaalla tavalla.

---

Maailmassa ei kannata yrittää pakottaa mitään.
Se ei onnistu, sillä maailma on jo järjestyksessä.
Pakottaminen tietää murhenäytelmän muodossa
esiintyvää oppiläksyä tästä.

---

Ilmeinen peruste ihmisen pyhyydelle on,
että hänen on selvästi hoidettava omat asiansa.
Hän voi niin sairastuttaa kuin parantaakin
itsensä ja elämänsä.

---

Maadoitus on enemmän huomion keskittämistä tähän hetkeen
ja kehoon kuin juurien visualisointia äiti maan sydämeen.

---

Maadoitus on yksinkertaisesti rentoutumista.
Painovoimaa.
Huono maadoitus on jännittämistä tai leijumista.

---

Kun tässä olen ja tiedostan,
silloin jotakin on.

Miten se, että jotakin on
olisi voinut syntyä tyhjästä.

Kuinka tämä jokin voisi
koskaan muuttua olemattomaksi.

Jo siksi, että tyhjyyskin olisi
jonkinlainen olemassa olon tila.

Uskallan ottaa askeleen
murehtimatta itsestäänselvyyttä.

---

Maailman osaset liikkuvat alituisesti palvellen sitä.
Jokin muodossa näyttäytyvä on siinä sen verran kuin se
palvelee parasta. Heti kun se lakkaa palvelemasta
parasta siinä muodossa, se muuttaa muotonsa taas
uuteen parhaan palvelunsa tilaan. Sitä voi hyvillä mielin
kutsua virheettömyydeksi, jota ei pysty kumota.

---

Mikä tapahtuu
on minussa.

---

Alkulähde, rakkaus, jumala, totuus
ja kaikki muukin tarkoittavat samaa.

Ja me elämme siinä, olemme sitä.

Sen takia me olemme alkulähteen kanssa aina
ehdottomasti samaa mieltä.

Aivan kuten olemme keskenämme samaa mieltä.

Vaikkemme sitä tiedostaisikaan arkisesti.

Tämä riisuu meidät jokaisesta aseestamme.

---

Tuomitseminen vaatii tuomitsijan alitajuisesti kokevan
itsensä samanlaiseksi kuin tuomionsa kohde.
Muutoin hän:
-ei laittaisi merkille asiaa
-hoitaisi asian myötätuntoisesti
-ei saisi tilannetta elämäänsä

Tuomitsemisessa yritetään kieltäytyä vastuusta käsitellä
omia vaikeita asioita.

Asiansa käsitellyt ei tunne tuomitsemisen tarvetta.
Asiansa käsitelleelle on mahdotonta tulla haasteita.

---

Tuomitseminen on vihaa.
Viha on rakkauden puutetta.
Ja se on pelkoa.
Pelko on ajatus rakkaudettomuudesta.

Vihaaja koettaa projisoida nämä
tunteensa toisen kasvoille.

Hän, joka kokee samaa
ottaa tuomitun roolin.

---

Vanhoja kliseitä ei toistella suotta.
Ne ovat todeksi havaittuja.
Yksi niistä on:
Arvostele vain, jos tahdot arvostelun kohteeksi.
Tuomitse vain, jos tahdot itsesi tuomittavan.
Rakasta vaan, kun kuitenkin tahdot itseäsi rakastettavan.
Tee muille, tee itsellesi, tee maailmalle.

---

Pelko on kolikko.
Sillä on kaksi puolta.
Toinen puoli on alemmuuden tunne,
josta kolikko on oikeastaan lähtenyt alulle.
Sen kääntöpuoli on ylimielisyys.
Perustuen samalle tunteelle ja ajatukselle,
koska ylimielinen kokee olevansa uhattu,
ja näin oikeutettu pönkitykseen, taistoon
ja vallankäyttöön.

Nämä kolikoiden puolet ovat maailmassa
napit vastakkain.

Maailmankaikkeus tahtoo herättää.

---

Myös kaiken inhottavan torjuminen
kertoo haasteista kieltäytymisestä.
Sekin on varsin luonnollista.
Mutta se samalla merkitsee paranemisesta
ja todellisesta itsestä kieltäytymistä.
Sitä kutsutaan noidankehäksi.
Älä maalaile mörköjä.
Muovaa haasteista sen sijaan harmonisia.
Todellinen haasteista kieltäytyminen
on kieltäytyä päästämästä mieltään
harhailemaan kielteisyyksiin,
ja vetämään puoleensa haasteita.
Päätä ja luota, että kaikki on hyvin.

---

Jonkin vastenmieliseksi tulkitseminen on varma
osoitus siitä, että näkee suojapintaa.

---

Totuudessa ei ole mitään löydettävää.
Totuus on kokoajan läsnä.

---

Totuus ei voi olla taakka.
Sen täytyy olla voimavara.
Totuuden luonne on sellainen.

---

Totuus on asia, jota ei ole tarvetta sen enempää julistaa eikä tyrkyttää.
Siitä voi puhua, mutta yhtä rauhallisin mielin olla puhumatta.

---

Totuudet, joihin ego reagoi ovat ärsyttävän totta.

---

Totuus on useimmille aluksi pelottava.
Onhan se egolle myrkkyä.
Siitäkin huolimatta he ovat valmiita sille.
Totuus löytää tiensä jokaisen luo,
joka avaa sille oven.
Sisimmässään.

---

Maailma on muuttumaton.
Pysyvä.
Jatkuvassa muutoksessa.
Ikiliikkeessä.

Muutos on muuttumatonta.
Ikiliike on pysyvää.
Muuttumattomuus on muutosta.
Pysyvyys on ikiliikettä.

---

Maailma ei tunne kiirettä.
Kaikki tapahtuu ajallaan.

---

Maailma vain on.
Ihmismieli ajatuksillaan ja tunteillaan
määrittää omaa kokemustaan siitä.
Negatiivisuuksine ja positiivisuuksineen.

---

Epätoivoisesti etsivä ei löydä.
Toiveikkaasti etsivä voi löytää.
Etsimästä lakkaava löytää.

---

Kun ihmisellä on suuria oivalluksia ja hän ne jotenkin tuo ilmi,
hän voi odottaa, että hänet pian haastetaan niiden tiimoilta.
Se on testi, seisooko hän sanojensa takana.
Se on sama testi, joka johti oivallukseen.
Sitä jatkojalostetaan.
Testin syy on universumin olemus.

---

Ulkopuoliset voimat eivät oikeastaan vaikuta keneenkään.
Toisaalta, koska 'ulkopuolisuutta' ei ole ja toisaalta, koska
jokainen on korvaamaton yksilö edellytyksineen siihen
mitä olemassa on. Sen tähden saamme itse meille tapahtuvan
aikaan.

---

Tietoisuus on kuten tietokoneen käyttöjärjestelmä,
voit avata ja sulkea eri ikkunoita maailmaan.
Sinä olet sen käyttäjä, huoltaja, ja kokonaan
päätät siitä.

---

Mitä ikinä aisitiikaan aistii omaa aistimustaan.
Muu maailma on ainostaan heijaste itsestä.

---

Vapautuminen on identiteettikriisi.
Kriisissä vapautetaan itsensä
niistä epäaidoista puolista,
jotka pitävät yllä kahlitun roolimallia.

---

Valaistuminen on yksi hetki totaalisesti ilman pelkoja.
Sen jälkeen paluuta entiseen ei voi olla,
koska mieli ei tunne enää erillisyyden ajatusta.
Valaistunut on siten ehdottomasti vapaa
ja ehdottomasti rakastava.

---

Jokainen on sisimmässään
jo ikuisessa valaistuneen tilassa.
Koska sellaisia me olemme.
Kysymys on pelkästään
sen kokonaisvaltaisesta muistamisesta.

---

Jos ei rakasta ehdottomasti ja maailmanlaajuisesti
voisi sanoa, ettei rakasta ollenkaan,
sillä rakkaus ei ymmärrä vajaata rakkautta.
Vajaa rakkaus on rakkauden jonkin asteista hylkäämistä.
Tarkemmin se on hylkäämisen kuvitelma.
Rakkautta ei voi hylätä.

---

Rakkautta on monenlaista.
Se on samanarvoista.

---

Romanttinen rakkaus on erikoistumista
globaalin ja universaalin rakkauden alalla.
Aito ja kestävä romanttinen rakkaus
pohjautuu elämäniloon,
joka on myötätuntoista ja luottavaa
asennetta kaikkeen.
Mitäpä muutakaan se voisi olla.

---

Aito rakkaus ei satuta.
Rakkauden torjuminen satuttaa.
Aito rakkaus ei katkea.
Rakkauden torjuminen katkeaa.

---

Jos Maa on kahtalaisuuden taso,
silloin on parasta keskittyä puhtaaseen hyvään,
hyvän tähden.
Se on viisasta joka tapauksessa.

---

"Katso peiliin" on todella osuvasti sanottu.
Siinä on ihmismielen suurin pelastus
ja kivulian koitos.

---

"Katso peiliin" sanonut oli oikeassa.
Niin kuulija kuin sanoja katsoivat peiliin.
Ihminen on ikuisesti peilinä peilin edessä.

---

Niin selvää ja niin unohtuvaa
on mielelle,
että se mikä on käsittelemättä
pysyy,
kunnes se on käsitelty.

---

Mitä ajattelee
ja tuntee
siitä on kiinnostunut.

---

Henkisen tien kulkija
huomaa pian puhuvansa
itse juuri niistä asioista,
joita vielä hetki sitten
voimakkaasti torjui.

---

Kuten minulle kerran sanottiin
monellakin suulla ja tavalla;
'karma, pelot, ego, menneisyys ja tulevakin
ovat kaikki samalla viivalla'.
Sen sanon tässä itse.
Saman oivaltaneena ja kokeneena.

---

Ihmisille:

Jokaisen taakkaa keventää yksi huomio.

Kaikkien luokse tulee se mitä tulee
samasta paikasta.

Sitä kutsutaan maailmaksi, maailmankaikkeudeksi,
universumiksi, jumalaksi, alkulähteeksi, hengeksi,
valoksi, totuudeksi...miten halutaankaan.

Tässä samassa tilassa me ollaan.

Siinä ei ole mitään kiistaa.

---

Järki on egokeskeisempi kuin intuitio.
Voi vapaasti kokeilla kumpaa kuuntelemalla voi paremmin.
Viisaus on lopulta niiden yhdistämistä.

---

Raskailla asioilla on painoarvoa, jos niille antaa painoarvoa.

---

Henkistyvä maailmankuva ei poissulje
maailmanparantamista.
Se vain muuntaa suhtautumistapaa.
Nähdessään maailman jo täydellisenä,
ei tarkoita toimimattomuutta
paremman maailman eteen.
Päinvastoin.

Sillä elämän tarkoitus on palveleminen.
Henkisessä mielessä ihan erityisesti.
Mutta palvelemisen on tarkoitus tapahtua
ilolla ja luottamuksellisesti.
Maailman parantaminen kamppailemalla
onnistuu,
se on vaan paljon vaivalloisempaa.
Kuka vaivaa kaipaa.

---

Sota syttyi
kun ensikerran
nostit aseesi.

Sota loppuu
kun ensikerran
riisut aseesi.

---

Ei vielä se, että tekee aseensa,
riitä sotiin.
Se, jos ne ottaa esiin asemiin,
riittää sotiin.
Eikä vielä se, että puhuu rauhasta,
riitä rauhaan.
Se, jos elää rauhaa,
riittää rauhaan.

---

Jos huomaat valmistelevasi
tai teroittavasi
minkään sortin
sotakirveitä,
ota ja hautaa ne,
sulata ne
rakkauteen,
saman tein,
sinun vuoksesi,
hyvä ystävä.

---

Lähtisinkö taistelemaan
sodalla sotaa vastaan.
Missään asianlaidassa,
tai olosuhteissa.
En milloinkaan.

---

'Karman pyörä' lähti liikkeelle,
kun sitä ensi kerran liikautti.
Vapaaehtoisesti.
Uhreja ei ole.
On vain syyllisyyden tunnelma.
Josta kuuluu luopua.

---

'Huono karma' toteutuu, jos tuntee itsensä syylliseksi.
Anteeksianto kumoaa sen silmänräpäyksessä.

'Hyvä karma' toteutuu, kun tietää maailman ja itsensä
ansaitsevan parasta.

Siksi karma on yhtäkuin mieli.

---

Karmasta:

Velat ovat ikuisiksi ajoiksi maksetut.
Niitä ei koskaan ollut.
Mistään asiasta huolimatta.
Vastaat vain omista ajatuksistasi,
omista luomuksistasi.
Näet ja koet vain niiden heijasteet.
Kaikeksi huojennukseksi,
maailman tasapaino ei mistään
ole järkkynyt vähääkään.

Karman tarkoitus on opettaa vastuu,
todellinen minä.
Rangaistuksenomaiseksi
velkojaksi
siitä ei ole kuin
syyllisissä
ihmismielissä.

Jokainen on saanut kokonaan anteeksi.
Alkulähde ei tunne anteeksiantoa,
se tietää kaiken moitteettomuuden.

Karma on ihmiskunnan suurin harha.
Siinä kaikki karmasta.

---

Anteeksiannosta:

Lopulta aina
on vain annettava anteeksi.
Päästettävä menemään.
Ei kaunaa itseä kuluttavaa
kuitenkaan voi ainiaan kantaa.
Minkään elämänmallin mukaan.

Anteeksiantoa auttaa,
jos myöntää
sen mitä tapahtuu
olevan korkeimmaksi parhaaksi.
Se ei edellytä
julmuuksien hyväksyntää.
On vain laskettava taakat.
Irrotettava köydet
ja ankkurit.

Kaunan kantaja elää
alitajuisessa syyllisyydessä.
Anteeksiantanut elää
kaiken kattavassa vapaudessa.
On annettava anteeksi kokonaan
muutoin se on kuin
ei päästäisi irti laisinkaan.
Erityisesti anteeksi annettavaa
onkin ihmisellä itsellensä.
Draama on puoleensa vedettyä.

---

Tietämättömyys on suuri valtti.
Kaiken tietämys ei ole kaukana siitä.
Konfliktit käydään niiden välissä.

Välinpitämätön
on saanut jutun juuresta kiinni.
Rennon luottavainen lentää.
Päänsäryt koetaan kontrolloidessa.

Väyliä on monia
olla perillä.
Silti parasta
yhä kulkea
kevyen varmana
kultaista keskitietä
ilman ääripäitä.

---

Henkistymisen alkutaipaletta
leimaa tuttu vastakkainasettelu.
Hyvän ja pahan,
valon ja pimeyden,
hengen ja tieteen.

Lopulta nämä näkemykset yhdistyvät,
kun tajutaan niiden kertovan samaa tietoa.
Tarve suojautua lokeroimalla päättyy.

---

Ajatellaan,
se mitä jumalaksi kutsutaan
on absoluuttisen täydellinen.
Miksi meidät olisi
tehty huonoiksi
tai alemmiksi?
Ei kai jumala edes osaisi
tehdä epätäydelliseksi?
Mihin hän täydellisyydessään
sellaista tarvitsisi?
Miten hän sellaisen edes ymmärtäisi?
Täydellisten silmien katseessa
kulkisi epätäydellinen lapsi.

---

Tänne on annettu
vapaus valintaan,
vaan mitään ei tapahdu
kaikkeudesta irrallaan.

---

Meillä on tapana hakea kaukaa.
Kumpareista ja mutkaista tietä.

Niin henkisyydessäkin.
Voi matkailla ja kompastella
mystiset dimensiot
ja hengelliset levelit
ristiin ja rastiin.

Mitä enemmän totuuteen pääsee
sitä yksinkertaisemmaksi se käy.

Maailma, alkulähde ja me
on maailman helpoin asia.
Lähempänä kuin arvaakaan.

---

Minä olen:

Yhtä

Rikas

Terve

Kaunis

Kykenevä

Rakastava

Rakastettava

Luova

Viisas

Täydellinen

Jumalallinen

Kuin kaikki muukin.


Minä olen voimakas.

---

Antautuen kelluva pysyy pinnalla.
Lipuu elämän joen virrassa
sinne missä hänen paikkansa on oleva.

Maassa, vedessä, ilmassa,
missä muualla täällä voisi olla,
kuin valmiiksi kotona.

---

Koti:

Kuljettiin alas kokemaan kahtalaisuuden kuvitelmia.
Jalostamaan meitä yhä uusiin seikkailuihin.
Tuomaan sieltä terveisiä.
Ei erkaannuttu silti koskaan, sillä itse oltiin koti.
Sydämessämme se on säilynyt.
Nyt on juhlan hetki koittanut.
Kokea yhtäläisyys, kotona.
Taivas maan päällä.

---

Yhden asian
voisi selittää
lausein tsiljoonin,
ajatuksin miljoonin.
Koko elämän
voisi esittää
kuvin tuhansin,
sadoin symbolein.
Se yksi jää
mielin vaiennein.

---

Ihminen selviää läpi elämänsä.

Hän selviää paremmin yhdellä asialla:

Muista Rakkaus; kuuntele vain sydäntäsi.

---

Kaikki sanat on jo sanottu.
Hiljaisuus on suurin ääni.

---




Valoisien runojen taustaa: runoja on inspiroinut syntymään omien kokemusten ohessa lukemani filosofinen ja henkinen kirjallisuus,
joista erikseen voisin mainita tähän mennessä suurimmin puhutelleen Ihmeiden Oppikurssin, vaikken allekirjoitakaan uskontoja.

Kuten lukija huomaakin, kirjoitan vakavista ja perusteellisista elämän kysymyksistä ottamatta asiaa täysin vakavasti ja perusteellisesti
tarkoituksena antaa toivoa ja positiivista sysäystä. Totuudenmukaisuuden punnitsee lukija itse.



          taidesivukartta