sosiaalisesti ei ole paljoa tullut kehityttyä sitten viime vuoden, mikä on surullista..
ei sitä vain saa sanaa suustansa, sen tietää vain toinen samanlainen..
no, joka tapauksessa tämä 'ylpeä pska' sai aikaan seuraavaa:

olinko tosiaan näin ahkera jo ensimmäisen kahden viikon aikana? (sarjassa ei näy edes kaikki työt), ei se siltä tuntunut..  kuten vuosi sitten, alkoi koulu juuri samalla tavalla.. monestakin syystä olin niin kyllästynyt jo alastonmalliin, että hankkiuduin ulos piirtämään.. toisella viikolla alastonmalliapa hyvinkin.. mukaan tuli hiilen lisäksi akryylivärejä.. vaaleat teokset ovat ekstra-töitä, joita koulussa kuuluisi tehdä melkeinpä joka päivä omassa ateljee-tilassa kouluajan ulkopuolella.. ateljeetilaani en kuitenkaan ole juuri käyttänyt siihen tarkoitukseen.. kyseiset vaaleat teokset ovat oikeastaan ensimmäisiä kouluajan ulkopuolella tekemiäni koulua varten.. koulussa on krokipiirustusta joka torstai-ilta, ja joka tiistai-ilta 1-2 tunnin luento. niihin en ole kertaakaan osallistunut..  no, palatakseni takaisin kurssin aiheeseen, äsken mainittuja töitä sarjassa seuraa toisen viikon keskiviikko-päivän työpanos, mitä ei voi kyllä ainakaan laiskaksi sanoa; yliajalle meni (taas).. sitä seuraa viikon viimeinen työ..

borderline zone.. installaatiokurssi.. jokaisen kurssille osallistuvan oppilaan installaatio-teos tulee paikalliseen taidegalleriaan näytille, yhtä aikaa kaikki kurssin teokset.. hyvin samalla tavalla alkoi ja eteni tämä kurssi kuten viime vuoden installaatiokurssi, ohjelmaltaan ja opetustavaltaan (sis. mm. englanniksi esiintymistä, ja opettajan näyttämien diakuvien katsomista sekä luentojen kuuntelemista).. ensimmäisenä päivänä saimme tehtäväksemme kävellä ilman päämäärää paikkaan, josta löytää kurssin teeman, eli borderline zone:n, ja viettää tuossa paikassa 20min piirtäen siitä luonnoksen tai luonnoksia.. aikaa oli noin 2h.. hitaana fyysisenä (ja joskus henkisenäkin) suorittajana sain hädintuskin tehtyä yhden 'kävelyn' päämäärättömään suuntaan, enkä löytänyt mitään, vaikka idea oli minulle melko selvä.. kun aika kävi vähiin, ajauduin puistoon istumaan (meni ikuisuus etsiä penkkiä, johon pystyy kännisotkujen jäljiltä istua), ja sattui pari pientä tyypillistä rasittavaa tilannetta.. tunsin jälleen saman, mitä kovin usein, ja tunnistin tuon ilmanmuuta borderline zoneksi, varmasti maailman suurimmaksi borderline zoneksi, joka ei ole valitettavan totta vain minun kohdallani, se hallitsee meitä kaikkia taudin ja noidankehän tavoin.. tein kaksi piirrosta kiireessä jälleen kerran aiheesta minä vs. muut, muut vs. minä: minä vs. maailma, maailma vs. minä.. käänsin tilanteen vastakkaiseksi kokojen suhteen toisessa piirroksessa, koska tilanteen voi ajatella myös siten, ja vaikka miten.. tämä piti esittää muille englanniksi luokan edessä, mikä oli toki ekstaasimainen kokemus ja muiden tajunta toki räjähti minun verbaalisesta tajuntaalaajentavasta lahjakkuudestani, ja he ymmärsivät kaiken niin selvästi, ja nyt maailma voikin muuttua onnelliseksi sormia napsauttamalla, kun kaikki kiltisti muuttavat asennettansa tällä kultaisella sekunnilla... tästä on tuleva olemaan varsinainen installaatio-teokseni galleriaan, josta ilmestynee kuvat 14.9. tähän.. teos tulee olemaan versio noista kahdesta piirroksesta, idea tuli selvänä mieleen hetkessä seuraavan aamun luennolla.. itseäni vaivaa kuitenkin muuten hyväideaisessa teoksessani itseni toistaminen teeman osalta.. mutta olkoon, teema on tärkeä ihmisten oivaltaa, kuten sähköpylväät..


yllä olevista luonnos 2 pääsi omaksi yllätyksekseni näyttelyn posteriin 'äänestyksen' perusteella.. posteriin 'äänestettiin' myös erään oppilaan ottama valokuva..

installaation ääni  [noin 14Mt, noin 14min, kuunneltava kuulokkeilla, huolella, kokonaan, muutoin sitä ei ymmärrä]

installaatio on nyt paikoillaan, ja näyttelyssä parin viikon ajan galleria visussa.. toivottavasti pysyy teipit sun muut kiinni (jos eivät pysy, niin se on osa taideteoksen sanomaa)... olen tyytyväinen lopputulokseen, siinä on kaikki se mitä suunnittelinkin.. teoksen tein johdonmukaisesti ja nopeastikin (silloin kuin huvitti, ei koulun aikataulujen mukaan) alkuperäisen ideani mukaan.. ennenkaikkea tämä installaatioteos perustuu luonnokseen numero kaksi.. siinä on tikkuhahmot korvattu sähköpylväiden kuvilla.. pylväät tuijottavat pientä olentoa, jolla on kädessään pussi, jossa on kyyneleitä (itseasiassa tuo pieni olennon kuva on parhaan ystäväni "surun olento"-nimisen musiikkiprojektin cd:n etukansi, minun tekemä sekin).. pylväät ovat ne 'muut' ja olento on se 'minä' esimerkiksi, yksinkertaista eikö totta.. teoksessa voi nähdä useita 'borderline zoneja', kun katsoo tarkkaan sekä materiaaleissa että merkityksissä.. tärkein niistä on tietenkin tuo olennon ympärillä oleva rautalankakehä.. pylväät ovat kuin marionetteja/sätkynukkeja, joita ohjaa jokin 'ylempi' (kuten pylväät kuvittelevat), kuten 'yhteiskunta' ja 'systeemi'.. pylväät ovat myös kaikki kutakuinkin saman näköisiä, rautaisia, teknisiä,  niiden raskaat niskat ovat kääntyneet uhkaavasti tuijottamaan tuota pientä massasta erottujaa, joka näyttää olevan se 'luonnonlapsi' (mutta jolla ei näy olevan kasvoja?).. tämän voi siis käsittää myös teknologisen kehityksen ja ihmismäisyyden borderline zonena... jos kuuntelet instaalaatiossa kuulokkeissa kuuluvan puuduttavan junnaavan (tarkoituksella tietenkin se on sellainen) taustaäänen, niin ymmärrät ja löydät ehkä lisää borderline zoneja.. tallenne on nauhoitettu yksinkertaisesti kävellessäni kokkolan ydinkeskustassa klo 15 arkipäivänä paikasta a paikkaan b, joka oli se puisto ja se penkki missä piirsin luonnoksen numero kaksi.. huomaa penkille istuttaessa äänenlaadun muutos, joka on tarkoituksella jätetty niin, koska mielessä(ni)kin tapahtuu juuri niin kun 'kaupunkipaniikista' tai muusta sellaisesta  kärsivä istuu rauhallisempaan paikkaan puistoon, missä pylväät eivät koko aikaa voi katsoa.. se voi myös olla ajatuskulun muuttumiskohta.. sama muuttumiskohta tapahtuu taas, kun lähden kävelemään uudelleen.. silloin  kuulet jo selvästi askeleeni hiekalla, sitä ennen et mahdollisesti tiennyt mistä tuo rytmillinen sydämen lyöntejä muistuttava jatkuva ääni on peräisin (siis mikrofonista housun taskussa).. loittonen kauemmas askeleissani kohti jotain luonnollisempaa, hiekkaisempaa, rauhaisampaa, kävelen pois ydinkeskustasta.. eli tyypillinen arki-tilanne kuvattuna tällälailla.. lisämerkityksen työhön tuo se, että olen lapsena pitkän aikaa ollut jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä innostunut sähköpylväistä ja piirtänyt niitä jumalattomat määrät.. nyt niillekin on sitten saatu aikuisemman mikan tekemä versio..

tällä teoksella jouduin keski-pohjanmaa -lehteen..

uusi kurssi, vanhat kujeet.. alastonmalleja oli nyt jo kaksi, joista toinen näytti kummallisen tutulle.. tämä aiheutti kuville nimet, jotka niillä tuossa on; plus sisällön, joka on protesti esimerkiksi ja etenkin nyt koululle, tietysti myös maailmalle.. tuo ja pitkällinen, siis pitkällinen,  harkinta yhdistettynä muihin asioihin, mitä koulu on mukanaan tuonut (vaikkapa taloudelliset vaikeudet, ja henk koht syyt), johtivat ratkaisuun.. kaikella on aikansa (ja sietokykynsä), 'my baby'..

onko elämäni saamassa uusia tuulia 'taas'?