Between the buried and me - Alaska
1. All Bodies
2. Alaska
3. Croakies And Boatshoes
4. Selkies: The Endless Obsession
5. Breathe In, Breathe Out
6. Roboturner
7. Backwards Marathon
8. Medicine Wheel
9. The Primer
10. Autodidact
11. Laser Speed
Levyn kannessa oleva tarra jo kertoo jotain sinne päin, että tämän bändin saa kun yhdistää The Mars Volta: n, System of a Down: in ja Tool: in. Pitää tosiaan paikkaansa, mutta reseptiin mukaan vielä tämän vuosituhannen death metal-buumi. Sekoitus kuulostaa tarran lukiessa aika kivalta, ja sitä se olikin ensikuuntelullakin, silloin kun ei vielä ollut aivan täysin tajunnut, että oikeastaan 'sieniä sateella'- ilmiö tämä The Mars Volta, System of a Down, ja death metal -juttukin on. Tai kuinka jälleen kerran todennäköisesti kaupallinen. Erilaisesta musiikista tulee buumi ja siten kaupallinen, ja sitä kautta tylsä ilmiö. Kaupallinen -sanakin on jo huima klisee. Mitä keksittäisiin tilalle?
Ihailtavaa koukeroista ja haastavaa, mielenkiintoista tulosta ovat nämäkin pojat saaneet levy(i)llensä. Mutta, itselleni tässä kävi niin, että hiipui äkkiä. Alun ihastuksessa tuli rynnättyä netistä tilaamaan kaksi aiempaakin levyä tältä bändiltä, ja hyvältähän nekin kuulostivat alussa. Tätä levyä aiempi levy menetti kantokykynsä tähän päivään mennessä ja onkin yksi niistä huutokaupatuista, vaikka sisältääkin hienot kannet, mutta: tajusin juuri, että nekin ovat hurjan kliseiset (hui): kannessa olevat raidat ovat kivoja, samoin tumma sinisenturkoosi sekä musta punaisin pistein, mutta viime päivinä olen tajunnut, että esim. nettisivustoillakin tulee vastaan sinimustaraitoja ja punaisia pisteitä.
Tällä levyllä on käytössä likipitäen samat jutut kuin kaikilla BTBAM: in levyillä tätä uudempi levy mukaanlukien. Uusimmalla levyllä (ei siis tällä Alaska: lla) nuo progeilut ja kuuntelijan säikyttelyt ja hassuttelut ovat vieläkin voimakkaammat, ja tällä Alaskalla ne ovat toiseksi eniten läsnä. Kappaleet ovat enimmäkseen pitkiä, ja tyyli niissä vaihtelee nopeasti death metallista pimputteluun ja poikabändi-lauluun, sekä muihin; tyyliin Mars Volta- juttuihin. Periaatteessa kaikki on 'kohdallaan' ja ainekset mestariteokseenkin, sekä aitoonkin persoonallisuuteen. Mutta missä siis hiipuu? Eniten tuossa örinässä ja death metal -osuuksissa! Ne ovat näihin korviin lopulta niin tyypilliset, että voi ei. Kuinka monella bändillä on tällainen örisijä ja kuinka monella esim. rummut menevät jokseenkin näin? Niitä bändejä jos laskisi, niin tulisi uni. Vaikka kuuntelenkin paljon noita death metal (Göteborg) -buumin edustajia (valiten ne bändit, missä ei matkiminen niin pahasti kuulu), niin tämän bändin kohdalla kyllä polvistuisin melkeinpä maahan ja itkisin kohti 'taivasta', että miksi miksi? Eikö millään saanut toisenlaista örinä-tapaa ilmoille luotua, tai tuliko mieleen edes? Se olisi pelastanut tämän bändin minun korvissani.
Muutenkin, ihmettelen, että esim. tuossa em. buumissa toistuvat aina samat tyylit vokaaleissa ja rummuissa ja muussakin, eikö bändien jäseniä itseä yhtään häiritse? BTBAM: ssa sentään on yksi erikoinen piirre tuosta death metal-genrestä poiketen: kaikilla bändin jäsenistä on lyhyet (eli minun mieleeni tylsät) hiukset. Se onkin mielenkiintoista. Örisijällähän _kuuluu_ olla pitkä letti (tai kalju!) ja tietenkin päälle heteromainen äijämäinen olemus, eikö se niin mennyt? Kerrankin jotain poikkeavaa siis. Ai niin, mutta BTBAM: in levyjen mukana tulleita 'kokoelmia' kuunnellessa ja niiden mukana olevia videoita katsoessa, niin siellähän oli muitakin lyhythiuksisia örisemässä deathia hell yeah, onko sekin jo esim. Amerikoiden joku uusi tuttu juttu, vai BTBAM: in kaveribändejä. Nojoo, kunhan mietiskelen...
Levyllä mikään kappale ei nouse ylitse muiden mielestäni. Paketti on kattava / tiivis. Ärsyyntyä voi myös, jos ärsyyntyy, niistä väliosien häröilyistä, jotka tosiaan muistuttavat jotain jo alussa mainituista orkestereista. Sanoitukset näyttäisivät ja kuulostaisivat olevan kuitenkin asiaperäsiä, mistä plussa. Ei ainakaan liiemmin näy 'my baby:ä' tai muita sellaisia